Laboratoriokokeet – mitä ne kertovat

Laboratoriokokeen määrää ja tulkitsee aina lääkäri. Erilaisia verikokeita merkitään lyhenteillä, joista tavallisimmat on lueteltu ja selitetty tällä sivulla. Perusverenkuva (PVK) antaa yleiskuvan verisoluista ja hemoglobiinista. Sitä käytetään sairauksien diagnosoinnissa ja seulonnassa esimerkiksi tulehduksia ja anemioita selvitettäessä. 

Perusverenkuvaan kuuluvat tutkimukset

Hemoglobiini (B-Hb)
  • Hemoglobiini on punasolun pinnassa oleva rautapitoinen happea sitova proteiini.
  • Normaaliarvot: 
    • miehet 134–167 g/l
    • naiset 117–155 g/l
    • lapset <16v.: Hb-arvo on ikäriippuvainen
  • Alhainen hemoglobiiniarvo (anemia):
    • Yleisin syy on raudanpuute, joka voi johtua vääränlaisesta ravitsemuksesta. Toinen yleinen syy anemiaan on veren menetys kehosta esimerkiksi runsaiden kuukautisten tai suolistoverenvuodon vuoksi. Lisäksi B12-vitamiinin tai foolihappojen puute, krooniset tulehdukset, munuaissairaudet ja punasolujen hajoaminen voivat olla syynä anemiaan.
    • Anemian syy pyritään aina selvittämään lisätutkimuksilla.
  • Korkea hemoglobiiniarvo:
    • Kun hapensaanti on pidemmän aikaa tavallista vähäisempää, elimistö sopeutuu tilanteeseen lisäämällä hemoglobiinin määrää. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa vuoristossa asuminen ja krooniset keuhkosairaudet. Myös tupakointi, EPO-hormonin käyttö ja luuytimen sairaudet suurentavat hemoglobiiniarvoja.
Leukosyytit (fB-leuk)
  • Leukosyytit eli valkosolut ovat elimistön vastustuskykyyn liittyviä verisoluja. Valkosoluja on monta eri lajia. Eri lajien osuudet leukosyyttien kokonaismäärästä voidaan määrittää erillisellä B-Diffi-tutkimuksella. 
  • Normaaliarvot: 
    • 3,4–8,2 E9/l
  • Korkea leukosyyttiarvo (leukosytoosi):
    • Yleisin syy on infektio tai muu tulehdustila. Lisäksi leukosyyttiarvoa nostavat jotkut lääkkeet mm. kortikosteroidit. Lievää leukosyyttiarvojen nousua voivat aiheuttaa fyysinen tai psyykkinen rasitus, ruokailu, raskaus sekä tupakointi. Pahanlaatuisissa veritaudeissa leukosyyttiarvot nousevat yleensä selkeästi. 
    • Jos leukosyyttien kokonaismäärä on suurentunut, eikä selvää syytä tähän ole tiedossa, tehdään valkosolujen erittelylaskenta (Diffi).
  • Alhainen leukosyyttiarvo (leukopenia):
    • Yleisimmin infektiot nostavat leukosyyttiarvoja, mutta jotkut virustaudit voivat myös aiheuttaa leukosyyttiarvon laskua. Lisäksi syöpähoidoissa käytetyt lääkkeet ja veritaudit voivat laskea leukosyyttiarvoja normaalien arvojen alapuolelle.
Trombosyytit (B-Trom)
  • Trombosyytit eli verihiutaleet ovat verenvuotojen tyrehtymiseen ja veren hyytymiseen osallistuvia verisoluja.
  • Normaaliarvot: 
    • 150–400 x 109/l
  • Alhainen trombosyyttiarvo:
    • Monet lääkkeet voivat vaikuttaa trombosyyttitasoon. Lisäksi maksasairauksissa ja runsaan alkoholin käytön yhteydessä trombosyyttitaso usein laskee. Harvinaisempia syitä matalille trombosyyttiarvoille voivat olla trombosyyttejä vastaan syntyneet vasta-aineet ja harvinaiset luuytimen sairaudet.
  • Korkea trombosyyttiarvo:
    • Trombosyyttien määrän lievä kohoaminen on normaalia äkillisten verenvuotojen yhteydessä, kuten leikkauksen tai synnytyksen jälkeen. Tulehdustilat ja raudanpuuteanemia voivat myös nostaa trombosyyttiarvoja. Toistuvasti korkea arvo (Tromb yli 600) saattaa merkitä luuytimen sairautta. Korkea trombosyyttiarvo lisää veritulppien vaaraa. 
Muut perusverenkuvan osatutkimukset

Näiden tutkimustulosten avulla saadaan tarkempaa tietoa anemioista. Ne ohjaavat anemian syyn selvittämisessä. 
  • Veren punasolujen määrä (B-Eryt), normaaliarvot:
    • miehet 4,25–5,70 × E12/l
    • naiset: 3,90–5,20 × E12/l
  • Hematokriitti, punasolujen osuus koko veren tilavuudesta (B-HKR), normaaliarvot: 
    • miehet: 39–50 %
    • naiset: 35–46 %
  • Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin määrä (E-MCH), normaaliarvo: 
    • 27–33 pg
  • Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin konsentraatio (E–MCHC), normaaliarvo: 
    • 320–355 g/l
  • Punasolujen keskitilavuus (E-MCV), normaaliarvo:
    • viite 82–98 fl
  • Punasolujen koon vaihtelu (E–RDW), normaaliarvo: 
    • jos RDW on yli 15 %, vaihtelua on tavallista enemmän.

Muut tutkimukset

Tyreotropiini ja tyroksiini (S-TSH ja S-T4-V)
  • TSH eli tyreotropiini on aivolisäkkeestä erittyvä kilpirauhasen toimintaa ja sen tuottaman tyroksiinin (T4V) määrää säätelevä hormoni.
  • T4V eli veressä vapaana kiertävä tyroksiini on kilpirauhasen erittämä aineenvaihdunnan säätelyssä välttämätön hormoni.
  • TSH-arvo vaihtelee vuorokaudenajan mukaan. Viitearvot on laadittu aamuarvojen perusteella, joten verinäyte tulee ottaa aamulla ennen kello kymmentä. 
  • Normaaliarvot:
    • TSH: 0,5–3,6 mU/l
    • T4V: 9–19 pmol/l
  • Korkea TSH-arvo ja alhainen T4V-arvo:
    • TSH:n määrä veressä suurenee ja T4V:n määrä vähenee kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Yleisin vajaatoiminnan syy on kilpirauhasperäinen. Vajaatoiminnalle tyypillisiä oireita ovat väsymys, elimistön toiminnan yleinen hidastuminen, painonnousu, ihon kuivuminen ja paleleminen. 
  • Alhainen TSH-arvo ja korkea T4V-arvo:
    • Kilpirauhasen liikatoiminnassa TSH:n määrä pienenee ja T4V:n määrä suurenee. Kilpirauhasen liikatoiminnalle tyypillisiä oireita ovat sydämen tykytys, laihtuminen, hikoilu, vatsavaivat ja yleinen elimistön toiminnan kiihtyminen. 
Veren glukoosi, paastoarvo (fP-Gluk)
  • Veren glukoosi- eli sokeripitoisuutta mitataan, kun halutaan selvittää onko henkilöllä diabetesta. Mm. ruokailu, infektiot, stressi ja unenpuute nostavat verensokeriarvoja hetkellisesti. Tavallisesti mitataan vähintään 8 tunnin paaston jälkeistä verensokeripitoisuutta ja jos tässä on normaalia korkeammat arvot toistetusti, tarkistetaan verensokeripitoisuus myös 2 tuntia ruokailun jälkeen.
  • Normaaliarvot: 
    • 4,0–6,0 mmol/l (>8 tunnin paastonäyte)
  • Suurentunut paastoglukoosi: 
    • 6.1–6.9 mmol/l (>8 tunnin paastonäyte)
  • Diabetes:
    • ≥7,0 mmol/l (>8 tunnin paastonäyte)
  • Suurentunut paastosokeriarvo ja heikentynyt glukoosinsieto ovat esivaiheita aikuistyypin diabetekselle. Kohonneelle verensokeripitoisuudelle tyypillisiä oireita ovat väsymys ja vetämättömyys (etenkin ruokailun jälkeen), jano, tihentynyt virtsaamistarve, masennus, ärtyneisyys sekä tulehdusherkkyys.
  • Alhainen verensokeriarvo (hypoglykemia):
    • Johtuu terveellä ihmisellä usein liian vähäisestä ravinnon saannista. Yleisimpiä lievän hypoglykemian oireita ovat heikotuksen ja nälän tunne, hikoilu ja sydämen tykytys. 
Kalium ja natrium (K ja Na)
  • Kalium (K) ja natrium (Na) ovat veren suoloja. Jotta elimistö toimisi häiriöttä, veren ja muiden elimistön nesteiden kalium- ja natriumpitoisuuksien täytyy pysyä tietyissä rajoissa. Häiriöt K- ja/tai Na-pitoisuuksissa johtuvat pääsääntöisesti munuaisten toimintahäiriöstä tai suolojen menetyksestä muulla tavalla.
  • Normaaliarvot:
    • K 3,3–4,9 mmol/l
    • Na 137–145 mmol/l
  • Alentunut K- ja/tai Na-arvo:
    • Oksentelu ja ripulointi voivat johtaa kaliumin ja/tai natriumin liialliseen menetykseen. Joskus syynä on lisämunuaisen erittämän suolahormonin eli aldosteronin liikavaikutus. Monet lääkkeet voivat aiheuttaa kalium- ja natriumpitoisuuksien muutoksia. Esimerkiksi nesteenpoistolääkkeet lisäävät kaliumin erittymistä virtsaan ja näin sen poistumista elimistöstä.
    • Matala kalium- ja/tai natriumpitoisuus altistaa sydämen rytmihäiriöille ja lihasten toimintahäiriöille. Natriumpitoisuudet alle 120 mmol/l voivat johtaa keskushermosto oireisiin kuten kouristuksiin ja tajunnan tason muutoksiin. 
  • Korkea K- ja/tai Na-arvo:
    • Liian suuri kaliumarvo johtuu yleensä munuaisten vajaatoiminnasta. Hyperkalemia altistaa sydämen toiminnan häiriöille ja aiheuttaa lihasheikkoutta. Suurentunut natriumarvo on hyvin harvinainen ja syntyy lähinnä silloin, jos vettä ei saada tarpeeksi menetetyn tilalle.
Kreatiniini (P-Krea)
  • Lihasten energia-aineenvaihdunnassa muodostuu elimistölle käyttökelvotonta kreatiinia, joka siirtyy helposti veren kautta munuaisiin ja poistuu virtsan mukana. Muodostuvan kreatiniinin määrä on ikään ja lihasmassaan verrannollinen. Kreatiniinia muodostuu normaalisti lähes sama määrä joka päivä, joten munuaisten toimintaa voidaan arvioida mittaamalla veren kreatiniini pitoisuutta.
  • Normaaliarvo:
    • miehet: 60–100 µmol/l
    • naiset: 50–90 µmol/l
  • Korkea kreatiniiniarvo:
    • Mikäli munuaisten toiminta ei ole normaalia, ei kreatiniini pääse poistumaan elimistöstä. Tällöin sitä alkaa kertyä vereen ja Krea-arvo nousee. Kreatiniinista ei voida päätellä mitään munuaistaudin luonteesta, vaan se mittaa yleistä munuaisten toimintakykyä. Jos arvot poikkeavat normaalista, tarvitaan jatkotutkimuksia. Suuri lihasmassa, kuivuminen ja eräät lääkkeet saattavat aiheuttaa Krea-arvon nousua.
  • Alentunut kreatiniiniarvo:
    • Ei ole käytännössä merkitystä.
Kalsium (P-Ca ja P-Ca-ion)
  • Kalsium on elimistön aineenvaihdunnassa välttämätön suola, joka osallistuu mm. hermo- ja lihassolujen toiminnan säätelyyn.
  • Normaaliarvot:
    • P-Ca: 2,15–2,51 mmol/l
    • P-Ca-Ion: 1,16–1,30 mmol/l
  • Matala P-Ca- ja/tai P-Ca-ion-arvo:
    • Elimistö saa kalsiumia ravinnosta. Riittämätön maitotuotteiden saanti tai D-vitamiinin puute voivat johtaa kalsiumpitoisuuden vähenemiseen. Lievästi matalat kalsiumpitoisuudet eivät aiheuta oireita, suurempi pitoisuuksien lasku aiheuttaa yleensä hermostoon tai sydämeen liittyviä oireita kuten raajojen pistelyä, puutumista, lihaskramppeja tai sydämen rytmihäiriöitä.
  • Kohonnut P-Ca- ja/tai P-Ca-ion-arvo:
    • Yleisin syy kohonneeseen kalsiumarvoon on lisäkilpirauhashormonin liikatuotto, jolloin luusta siirtyy liikaa kalsiumia vereen. Lievä kalsiumarvojen suureneminen on yleensä oireetonta, mutta aiheuttaa osteoporoosia eli luiden heikkenemistä. Kalsiumarvon selkeä suureneminen aiheuttaa yleensä monia yleisoireita kuten väsymystä, ruokahaluttomuutta, sekavuutta ja vatsavaivoja. 
CRP (P-CRP)
  • C-reaktiivinen proteiini (CRP) on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä suurenee erilaisten tulehduksien ja kudosvaurioiden yhteydessä. CRP:n määrä kasvaa tulehduksissa hitaammin kuin leukosyyttien määrä, joten sen muutokset tulevat 12–24 tunnin viiveellä. CRP on hyvin käyttökelpoinen tulehdusmittari seurattaessa tulehdustaudin etenemistä ja hoidon tehoa.
  • Normaaliarvo alle 8 mg/l
  • Kohonnut CRP-arvo:
    • CRP suurenee yleensä herkästi ja enemmän bakteerien aiheuttamissa tulehduksissa kuin suurimmassa osassa virustaudeista. Erittäin suuret CRP-arvot infektion yhteydessä viittaavaa verenmyrkytykseen, jossa bakteereita on päässyt verenkiertoon. Myös krooniset tulehdustilat ja kudosvauriota aiheuttavat sairaudet voivat nostaa CRP-arvoa.

Bookmark and Share