Kasvuun liittyvät vammariskit

Jänteet kovilla kasvuiässä

Lihaksen voima välittyy luuhun jänteen avulla. Kasvuiässä jänteiden kiinnityskohdat ovat heikoin lenkki ja siksi monet jänteiden kiinnityspaikkojen seudussa esiintyvät oireet ovat rasituksen esiintuomia. Jalkaterä on herkimmillään rasitukselle ennen murrosikää ja siksi jalkaterän ja kantapään oireet ovat yleisimpiä alle 12-vuotiailla. Polven seutu oireilee todennäköisimmin 13–16-vuotiaana. Kasvun lopulla lantion alue on vamma-altein rasitusvammoille.

Jalkaterä herkin rasitukselle ennen murrosikää

Nuorimmilla urheilijoilla kipukohtana on useimmiten jalkaterä ja kantapää. Tämän alueen apofysiittien todennäköisin ilmeneminen sijoittuu esimurrosikään, ikävuosille 7–13.
Voimakkain tälle alueelle vaikuttava kokonaisuus ovat pohjelihakset, jotka kiinnittyvät akillesjänteen välityksellä kantaluuhun.

Jalkapöydän ulkosivulla on tyypillinen rasituksessa kasvuikäisillä ärtyvä kohta. Siinä lyhyen säärilihaksen jänne kiinnittyy viidennen jalkapöydän luun tyveen.

Polven seutu oireilee murrosiässä

Murrosiän kynnyksellä olevilla ja juuri sen ylittäneillä on suurin todennäköisyys saada lihasten kiinnityskohdan oireita polven seutuun. Etenkin sääriluun kyhmyyn kiinnittyvä nelipäinen reisilihas kuormittaa voimakkaasti kiinnitysaluettaan.

Jos kiinnitysalue kipeytyy, turpoaa ja siihen nousee selkeä kyhmy, tilannetta kutsutaan Osgood-Schlatterin -taudiksi. Sen esiintymishuippu ajoittuu 10–14 ikävuoden väliin.

Vastaavasti lumpiojänteen yläkiinnityskohta polvilumpion alakärjessä on herkimmillään apofysiitille 10–16-vuotiaana.

Lantion alue on vamma-altein kasvun lopulla

Kasvuvaiheen lopussa todennäköisimmät jänteiden kiinnityskohtien rasitusvaivat keskittyvät lantion alueelle, jonne kiinnittyy suuria ja voimakkaita lihaksia, kuten reiden etu- ja takapuolen lihakset, lonkan koukistaja ja selän ojentajat.

Kyseiset alueet ovat herkimmillään 13–18-vuoden iässä, mutta on mahdollista, että esimerkiksi istuinkyhmyn seutu lujittuu ja luutuu lopullisesti vasta 25-vuotiaana.

Avulsiomurtumassa jänne irtoaa luusta

Jänne voi irrota luusta, etenkin nuorilla. Raajojen lihasten huomattavasti voimistuttua ja vipujen (luiden) pidennyttyä murrosiän aikana ne tuottavat suuria vetovoimia kiinnitys- ja lähtöalueilleen. Tässä ikävaiheessa on kohonnut riski joutua tilanteeseen, jossa jänne irrottaa kiinnittymiskohdastaan luisen nokareen. Tällöin puhutaan avulsiomurtumasta.

Suoliluun etuharjun alueella sijaitseva suoran reisilihaksen kiinnittymiskohta ja istuinkyhmyssä sijaitsevat takareiden lihasten jänteiden kiinnittymiskohdat ovat tyypillisimpiä avulsiomurtumien syntykohtia. Avulsiomurtumat ovat onneksi selvästi apofysiittejä harvinaisempia.

Selkä altis rasitukselle

Selän kasvun loputtua tarvitaan noin kaksi vuotta sen lopullisen lujittumisen saavuttamiseksi. Liikuntaa harrastavilla on todettu liikkumattomiin ikätovereihinsa nähden enemmän selän rakenteellisia muutoksia.

Lopullinen selän kuormituskestävyys saavutetaan vasta noin kaksi vuotta pituuskasvun päättymisen jälkeen. Tätä ennen valmennuksessa on käytettävä tarkkaa harkintaa raskailla lisäpainoilla tehtävän harjoittelun osalta. Luuston puolesta juuri aikuisuutensa saavuttaneille eivät sovi samat menetelmät ja annokset voimaharjoittelua kuin kaksi vuotta aikuisena harjoitelleille. Yksilölliset kehityserot on otettava huomioon ja erityistä huomiota on kiinnitettävä oikeiden suoritustekniikoiden oppimiseen ennen painojen lisäämistä.

Kasvuikäisellä on selkärangan rakenteissa lukuisia rustoisia alueita. Niihin kiinnittyy sekä lihaksia että nivelsiteitä. Etenkin nikamien runko-osien ylä- ja alapinnoilla olevat rengasmaiset päätelevyt voivat vaurioitua ja kipuilla liian kovan voimaharjoittelun takia.

Nikamien runko-osien välissä olevat välilevyt ovat myös rustoisia rakenteita. Niissä ei ole omaa verenkiertoa vaan ne saavat hapen ja ravitsemuksen nikamien päätelevyjen kautta. Liiallisen voimaharjoittelun on todettu vaurioittavan myös niitä.

Alaselän asennolla on väliä

Selkänikamien takarakenteet ovat alttiita kuormitukselle, etenkin vääntäville voimille. Alaselän keskialueen hallinta (neutraalialue) on tärkeää vammojen välttämiseksi. Puristuskuormituksen sieto selkärangan rakenteissa putoaa pyöreällä alaselällä 1/3:aan ja ylikorostetulla alaselän notkolla 1/15:aan verrattuna neutraalialueeseen.

Esimerkiksi taakkaa nostettaessa selän puristussuuntaisen (ylhäältä alas) kuormituksen sietokyky heikkenee nopeasti, jos selän asentoa ei hallita.

Omatoimista hoitoa vai lääkäriin?

Tuki- ja liikuntaelimistön ärsytystilojen hoidon perusta on kuormituksen sovittaminen tasolle, jonka rakenteet sietävät. Lisäksi varusteiden ja suoritustekniikoiden tarkistaminen on tärkeää.

Esimerkiksi virheelliset polvikulmat voidaan katsoa yhdeksi altistavaksi tekijäksi Osgood-Schlatterin taudille. Tilanteen rauhoittuminen vaatii oman aikansa, taukoa kipua aiheuttavasta liikunnasta tulee jatkaa 2–4 viikkoa. Urheilutaukoa voi tulla jopa 1–2 vuotta, mikäli tilanne on päässyt kehittymään vaikeaksi.

Lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua, mikäli kipu häiritsee harjoittelua tai se alkaa tuntua myös levon aikana. On parempi tarttua ongelmaan ajoissa ammattilaisen avun turvin kuin yrittää selvitä kotikonstein ja pitkittää paranemisprosessia.

Bookmark and Share