Tuki- ja liikuntaelimistön kasvu

Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksessa mukana olevien on tärkeä tietää ja ymmärtää tuki- ja liikuntaelimistön kehitykseen liittyvät seikat ja niiden tuomat rajoitukset tai haasteet, kun laaditaan valmennusohjelmia. Normaalin kasvun luustolle tuomat erityiskysymykset vaikuttavat 5–20-vuotiaiden valmennukseen.

Mittasuhteet muuttuvat

Kasvun myötä raajojen osuus vartalon koko pituudesta lisääntyy. Tämä tarkoittaa esimerkiksi painopisteen paikan muuttumista alaspäin ja pään suhteellisen osuuden pienentymistä kasvun myötä. Lapselle tasapainon ylläpito on vaikeampaa mm. suhteellisesti ylempänä sijaitsevan painopisteen takia.

Fyysiselle rasitukselle alttiimmat kohdat muuttuvat myös samassa tahdissa kasvun kanssa.

Kasvualueet

Luusto aloittaa kasvupyrähdyksen käsistä ja jaloista. Kasvu etenee vaiheittain niin, että viimeisenä kypsyvät lantio ja alaselkä. Kasvun aikana luut muokkaantuvat rustoisten kasvualueiden kautta, joiden vetolujuus on alhaisempi kuin ympäröivän luun tai alueelle kiinnittyvän jänteen.

  • Alle 12-vuotiailla kasvun keskukset ovat jalkaterän ja käden alueella.
  • Noin 15-vuotiailla nopein kasvu on polven seudulla.
  • Noin 17-vuotiailla on vielä kasvua jäljellä lantion ja alaselän seudulla

Luuston lujittuminen vie aikaa

Luuston, etenkin selän alueen, lopullinen lujittuminen tapahtuu vasta noin kaksi vuotta pituuskasvun päättymisen jälkeen. Vasta silloin nuorella on luuston puolesta valmiudet aikuismaisen voimaharjoittelun aloittamiseen. 

Kasvuvyöhyke - rustoinen luuston alue

Luuston kasvussa voidaan erotella kaksi erilaista tapahtumaa, joille yhteistä on luun kasvu rustoisen vyöhykkeen alueella. Nämä kasvutumakkeiksi tai -levyiksi kutsutut kohdat ovat nuorille tuki- ja liikuntaelimistön alueella heikoin lenkki rasitusta ajatellen. On arvioitu, että rustoisen luutumistumakkeen vetolujuus on 2-5 kertaa alhaisempi kuin ympäröivän luun.

Putkiluiden ja nikamien runko-osien kasvuvyöhykkeet (epifyysialueet) tuottavat pituussuuntaista kasvua. Lisäksi kasvua tapahtuu kolmiulotteisesti. Lihasten kiinnityspaikkojen yhteydessä on rustoisia luutumistumakkeita, apofyysejä.

Näiden kahden ruston rakenne poikkeaa toisistaan siten, että pituuskasvuun osallistuvat epifyysit sietävät parhaiten puristusta, vastaavasti jänteiden kiinnityspaikkoina toimivat apofyysit vetoa.

Tästä seuraa, että eri kasvuvyöhykkeet ovat ympäristöään alttiimpia erilaisille vammoille.

Bookmark and Share