Seuraukset

Laihtumisen seuraukset

Syömisen ongelmiin liittyy liian vähäinen tai päivätasolla epätasaisesti jakaantuva energiansaanti. Siksi erityisesti kovatehoinen harjoittelu voi olla fyysisen suorituskyvyn kannalta pikemminkin haitallista kuin hyödyllistä. Pitkällä aikavälillä tämä energiansaannin epätasapaino on eräs ylirasituksen (ns. ylikunnon) osatekijä.

Energiavajeessa urheilija tyypillisesti kykenee kohtuutehoiseen harjoitteluun, mutta etenkin kovatehoisessa harjoittelussa suorituskyvyn heikentyminen on selkeää. Rasitusta tulisi siis vähentää pienentämällä harjoittelun tehoa.

Rytmitön syöminen ja energiansaannin epätasaisuus aiheuttavat ongelmia myös vatsan toiminnassa. Tyypillisiä vaivoja ovat turvotukset ja mahan toimimattomuus.

Anoreksia athletica


Urheilijoiden syömisongelmien tunnistamiseen on kehitetty epätyypillisen syömishäiriömuodon kriteeristö nimeltään anoreksia athletica.

Tyypillisiä tunnuspiirteitä

  • Paino putoaa >5 % aiemmasta *)
  • Laihtumiseen ei löydy lääketieteellistä syytä *) 
  • Vakava pelko lihomisesta *) 
  • Niukka ruokailu *) 
  • Puberteetin alku myöhästyy, tytöillä kuukautisten alkaminen viivästyy 
  • Kuukautishäiriöt 
  • Suolistohäiriöt (yleensä turvottelut) 
  • Häiriintynyt kehon kuva 
  • Itse aiheutettu oksentaminen 
  • Ahmiminen 
  • Ylimääräinen harjoittelu (harjoittelu myös lepopäivinä)

*)Ehdoton kriteeri

Jos urheilijalla on syömisen ongelmiin viittaavaa käyttäytymistä, tai paino putoaa reilusti tai nopeasti, kannattaa tilanteeseen tarttua heti. Lähtökohtana voi olla luottamuksellinen keskustelu, ja tarpeen vaatiessa hoitoon ohjaus.

Nuorten urheilijoiden ensimmäinen hoitokontakti löytyy yleensä koulu- tai opiskelijaterveydenhuollon kautta. Aikuisilla hoitoonohjaus voidaan tehdä syömishäiriöihin erikoistuneen psykologin arvioinnin kautta.

Hyvä ruokavalio-ohjaus riittävän rennolla otteella on aina tasapainoisen syömiskäyttäytymisen perusta. Urheilijan syyllistäminen ruokailutottumuksista johtaa lähes poikkeuksetta ongelmiin.



Bookmark and Share