Urheilijoiden syömishäiriöt ovat yleisiä etenkin painoluokka-, kestävyys- ja esteettisissä lajeissa. Lieväkin syömishäiriöoireilu voi heikentää suorituskykyä ja palautumista merkittävästi.
Urheilijoiden syömishäiriöt ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen | Syömishäiriöiden riskitekijät | Syömishäiriöoireilun tunnistaminen | Urheilijoiden syömishäiriöiden hoito
Urheilijoiden syömishäiriöt ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen
Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi ongelmia psyykkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä.
Syömishäiriöihin luetellaan kuuluvaksi
- anoreksia: laihuushäiriö, johon liittyy syömisen ja ruoan välttely ja säännöstely, pakkoliikkuminen
- bulimia: ahmimishäiriö, johon liittyy tarve tyhjentyä ahmitusta ruoasta oksentamalla tai ulostuslääkkeillä
- BED (Binge eating disorder): ahmintahäiriö, johon ei liity tarvetta tyhjentyä ahmitusta ruoasta
- ARFID (Avoidant-restrictive food intake disorder): syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö
- epätyypilliset syömishäiriöt (saman tyyppiset oireet kuin anoreksiassa tai ahmimishäiriöissä, mutta jokin keskeinen oire puuttuu tai on lievempänä)
- ortoreksia: terveellisen ruoan pakkomielle (ei ole virallinen diagnoosi, kuuluu epätyypillisiin laihuushäiriöihin).
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on kliinisen syömishäiriön esiaste. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen sisältää syömishäiriöihin viittaavia piirteitä, mutta ei kuitenkaan täytä syömishäiriöiden diagnostisia kriteerejä.
Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyy jopa joka viidennellä nuorista urheilijoista ja joka neljännellä aikuisista urheilijoista. Syömishäiriöoireilua esiintyy kaikissa lajeissa ja molemmilla sukupuolilla (kuva 1).
Monissa tapauksissa urheilijoiden syömishäiriöt saavat alkunsa pyrkimyksestä syödä terveellisesti. Urheilijoilla tähän liittyy usein lajinomaisen suorituskyvyn parantaminen ja kehonkoostumuksen optimoiminen. Häiriintynyt syöminen voi pitkään jatkuessaan johtaa syömishäiriöihin. Lieväkin syömishäiriöoireilu heikentää urheilijan terveyttä, suorituskykyä ja palautumista.
Hyvä tietää!
Urheilijan toipumisennuste on parempi, kun syömishäiriöoireiluun puututaan varhaisessa vaiheessa. Tämän vuoksi jo lievään syömishäiriöoireiluun on tärkeää puuttua, jottei varsinaiseen syömishäiriöön edes sairastuttaisi.
Syömishäiriöiden riskitekijät
Syömishäiriöille altistavia tekijöitä ovat
- perinnöllinen alttius
- stressi
- laihuutta ihannoiva ympäristö
- mediasta tulleet vaikutteet
- naissukupuoli
- perfektionismi
- laihduttaminen
- kiusaaminen
- syömishäiriö perheessä
- erittäin runsas liikunta, kilpaurheilu
- huoli omasta painosta ja vartalosta
- itsetunto-ongelmat
- ikä
- seksuaalinen hyväksikäyttö
- psyykkinen sairastaminen, somaattinen pitkäaikaissairaus.
Riskilajeja syömishäiriöille ovat painoluokkalajit, kestävyyslajit, esteettiset lajit sekä muut lajit, joissa alhaisesta kehon painosta on hyötyä, kuten mäkihyppy.
Urheilijan häiriintyneen syömiskäyttäytymisen syntyyn vaikuttavat mm.
- suorituksen parantaminen laihtumisen avulla
- painostus pudottaa painoa
- urheilijan persoonallisuus (perfektionismi, tunnollisuus, vaativuus itseään kohtaan)
- halu näyttää hyvältä kilpailuasussa tai televisiossa
- varhainen lajispesifiin harjoitteluun keskittyminen
- tiheä painonvaihtelusykli
- vammakierteen takia sivussa harjoittelusta oleminen
- haasteet vuorovaikutuksessa tai luottamuksen puute valmennussuhteessa
- huonosti suunniteltu painon/rasvaprosentin pudotus
- urheilun yhteensovittamisen vaikeus muuhun elämään
- lajisäännöt
- lihomisen pelko, joka liittyy taukoon urheilussa tai urheilu-uran lopettamiseen.
Syömishäiriöoireilun tunnistaminen
Ihminen, jolla on syömishäiriö, ei yleensä itse ota asiaa esille. Lievät syömisen häiriöt ovat helpommin hoidettavissa. Siksi häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen tulee puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Urheilijalla syömishäiriöön / häiriintyneeseen syömiseen voivat viitata esimerkiksi
- mielialan muutokset
- nopea painonpudotus
- kuukautishäiriöt
- toistuvat loukkaantumiset
- jatkuva keskittyminen laihduttamiseen, ruokaan ja liikuntaan
- vaatimus saada muun perheen / joukkueen ruokavaliosta poikkeavaa ruokaa
- yliterveellinen ruokavalio tai tiettyjen ruoka-aineiden (esim. hiilihydraatit) välttely
- kalorien laskeminen ja ruokien punnitseminen
- liiallinen tai pakonomainen liikunta tai stressaantuminen, jos ei pääse liikkumaan
- vääristynyt kehonkuva
- jatkuva itsensä punnitseminen
- toistuvat wc-käynnit ruokailun jälkeen
- ummetus, vatsakivut
- matala verenpaine, hidas syke
- heikotus, huimaus, pyörrytys
- sydämentykytys, rytmihäiriöt
- mustelmaherkkyys
- kylmänarkuus, palelu
- kylmät raajat, sinerrys
- kuiva ja kalpea iho, untuvainen lanugokarvoitus kasvoissa ja muualla kehossa
- hampaiden kiillevauriot, väkisin oksentamisen merkit kitalaessa
- masentunut mieliala
- lisääntyvä eristäytyminen.
Valmentajan rooli häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ehkäisemisessä ja tunnistamisessa on suuri. Myös muut urheilijan kanssa paljon tekemisissä olevat ihmiset ovat avainasemassa häiriön tunnistamisessa.
Vinkki valmentajalle!
Lisätietoa syömishäiriöoireiden tunnistamiseen löydät Syömishäiriökeskuksen työkalusta: Miten tunnistaa urheilijan häiriintynyt syömiskäyttäytyminen? (pdf)
Urheilijan terveystarkastuksessa voi herätä epäily syömishäiriöstä tai suhteellisesti liian vähäisestä energiansaannista. Painon pudotessa tulee mahdollinen muu sairaus selvittää.
Urheilijan energiavaje
Urheilijan energiavaje (engl. RED-S = Relative Energy Deficiency in Sport) on tila, jossa energiansaanti on kulutukseen nähden riittämätöntä. Pitkään jatkuessaan urheilijan energiavaje vähentää harjoittelun tuloksellisuutta sekä lisää riskiä sairastumisille ja loukkaantumisille. Urheilijan energiavaje ei merkitse välttämättä syömishäiriötä, mutta sen tunnistaminen ja korjaaminen ovat tärkeitä terveellisen ja turvallisen urheilun mahdollistamiseksi.
Urheilijoiden syömishäiriöiden hoito
Tyypillisesti urheilijoilla syömishäiriöt ovat lievempiä, jolloin tiedollinen ohjaus ja tilanteen seuranta voivat riittää korjaamaan tilanteen. Varhaisen tunnistamisen lisäksi hoidossa on keskeistä energiansaannin lisääminen ja harjoittelun määrän vähentäminen. Myös sosiaalisen verkoston tuki on tärkeää toipumisen edistämiseksi. Mikäli näillä muutoksilla tilanne ei helpotu 2‒3 kuukauden aikana, tehdään lähete syömishäiriöihin erikoistuneeseen yksikköön moniammatillista hoitoa varten. Kliinisen urheilupsykologin ja liikuntalääketieteen erikoislääkärin osaamista tulisi hyödyntää osana urheilijan hoitoa.
Syömishäiriöiden hoidon vaiheet
- varhainen tunnistaminen
- oireiluun puuttuminen
- hoitoon motivointi
- turvallinen hoitosuhde, jossa huomioidaan myös perhe/läheiset
- hoidon jatkuvuus
- muiden oireiden ja ongelmien kartoittaminen ja huomioiminen osana hoitoa
- yksilöllinen hoitosuunnitelma, jota mukautetaan tarvittaessa
Syömishäiriöön sairastuneen suhdetta liikuntaan tulisi viedä terveeseen ja myönteiseen, kehosuhdetta tukevaan suuntaan. Kuntouttava liikunta voi edistää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia toivuttaessa. Liikunta yhdistettynä riittävään energiansaantiin on tärkeää myös lihasvoiman palauttamiseksi.
Vaikka sairastuneen hoitomotivaatio olisi heikko tai halua paranemiselle ei ole, hoitoa tulisi silti antaa. Tällöin hoidon kohteena voi olla motivaation lisääminen paranemista kohtaan. Jotta syömishäiriöstä paraneminen olisi kestävää, on tärkeää huomioida kokonaisuus ja syömishäiriön taustalla olevat tekijät.
Lue lisää syömishäiriöiden hoidosta Käypä hoito -suosituksesta.
Hyvä muistaa!
Terveelliset ruokailutottumukset, hyväksyvä suhtautuminen omaan vartaloon ja kokoon, myönteinen käsitys itsestä ja hyvä sosiaalinen tuki suojaavat syömishäiriöiltä.
Lisätietoa urheilijan terveellisestä ravitsemuksesta Ravitsemus -osiosta.
Osion asiantuntijat: Anna Ojala, ETM – Vili Jaakola, TtM – Kerttu Toivo, EL, LT
Osiossa käytetty lähteinä Syömishäiriökeskuksen Oman elämänsä urheilija -projektin materiaaleja.