Tuoreen satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen mukaan nuorten miesjalkapalloilijoiden urheiluvammojen ilmaantuvuus pieneni kolmanneksella vammoja ehkäisevän FUNBALL-harjoitusohjelman myötä verrattuna kontrolliryhmään. Toiminnallinen harjoitusohjelma vähensi 38 % reiden alueen vammojen ilmaantuvuutta verrattuna kontrolliryhmään. Harjoitusohjelman myötä jalkapalloilijoilla ilmeni myös vähemmän vammasta johtuvia pitkäaikaisia harjoittelutaukoja kuin kontrolliryhmän urheilijoilla.
Nuorten jalkapalloharrastuksessa on merkittävä riski urheiluvammoille. Erityisesti vammoja esiintyy alaraajoissa ja tarkemmin reiden alueella. Nuorilla miesjalkapalloilijoilla 21–37 % urheiluvammoista on vakavia.
Keskeiset tulokset
Tutkimuksen aikana ilmeni 319 vammaa, joista 132 oli interventioryhmässä ja 187 kontrolliryhmässä. Vammojen kokonaisilmaantuvuus, reiden alueen vammojen ilmaantuvuus ja kohtuuvakavien tai vakavien vammojen ilmaantuvuus olivat alhaisempia interventioryhmässä verrattuna kontrolliryhmään.
Eniten vammojen ilmaantuvuus pieneni alle 15-vuotiaiden ryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Tätä voi selittää se, että alle 17- ja alle 19-vuotiaiden ryhmissä tehtiin enemmän harjoitteita samoista kategorioista kuin FUNBALL-ohjelmassa myös kontrolliryhmän harjoittelussa verrattuna alle 15-vuotiaisiin.
Miten tutkimus toteutettiin?
Kyseisen satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vähentääkö FUNBALL-harjoitusohjelma jalkapallosta johtuvia urheiluvammoja verrattuna kontrolliryhmään. Samalla selvitettiin ilmaantuvien vammojen sijainnin ja vakavuuden yhteyttä interventioon. Tutkimuksessa käytettyä FUNBALL-harjoitusohjelmaa toteutettiin vähintään 2 kertaa viikossa lämmittelyn jälkeen interventioryhmässä.
Toiminnalliseen harjoitusohjelmaan sisältyi 6 osa-aluetta, jotka olivat:
- tasapaino
- keskivartalon tuki
- takareiden eksentriset liikkeet
- pakaralihasten aktivaatio
- plyometrinen harjoittelu, eli esimerkiksi loikat ja hypyt, joissa tulee iskutusta alaraajoille
- juoksu.
Näistä jokaisesta osa-alueesta valmentajat valitsivat kahdesta liikkeestä sopivamman eri harjoittelukerroille, ja harjoitusten vaikeustaso nousi harjoittelun edetessä. Harjoitusohjelma vei noin 15–20 minuuttia treeniajasta.
Aikaisimmista vammoja ehkäisevistä ohjelmista (esim. 11+) poiketen, FUNBALL-ohjelma ei ollut lämmittelyohjelma, vaan ohjelmaa toteutettiin lämmittelyn jälkeen. Erona aikaisempiin ohjelmiin oli myös sen lajispesifisyys. Ohjelma sisälsi harjoitteita, jotka oli suunniteltu jalkapallolle ominaiseen harjoitteluun, jotta urheilijoiden motivaatio toteuttaa harjoitusohjelmaa säilyisi pidempään. Lajispesifisyyden lisäämiseksi pallo oli yhdistetty mahdollisimman moneen harjoitteista. Harjoitteisiin sisällytettiin myös kilpailullisuutta ja kognitiivisia haasteita. Koska harjoitusohjelmaa toteutettiin alkulämmittelyn jälkeen, suurin osa harjoitteista pyrittiin tekemään korkealla intensiteetillä. Kontrolliryhmä jatkoi harjoittelua, kuten olivat ennenkin tehneet, mutta saivat FUNBALL-ohjelman käyttöönsä tutkimuksen jälkeen.
Tutkimuksen lopullinen aineisto koostui 45 jalkapallojoukkueesta Kosovosta, jotka pelasivat Kosovon Superliigassa tai alueliigassa. Pelaajat olivat 13–19-vuotiaita nuoria miehiä. Interventioryhmässä oli 524 pelaajaa ja kontrolliryhmässä 503 pelaajaa. Intervention kesto oli yhden pelikauden ajan elokuusta toukokuuhun. Joukkueiden valmentajat tai fysioterapeutit raportoivat joukkueen harjoitustunteja, harjoitusohjelman käyttöä ja ilmaantuneita vammoja viikoittain.
Jalkapallovammojen ehkäisy on hyödyllistä niin pelaajan terveyden näkökulmasta kuin joukkueen pärjäämisen kannalta. Kyseisen tutkimuksen tuloksia ei valitettavasti voida soveltaa naisjalkapalloilijoihin, koska tutkittavina oli vain miehiä. Jatkossa ohjelmaa olisi hyvä tutkia myös naisjalkapalloilijoilla ja pidemmällä seuranta-ajalla.
Harjoitusohjelman löydät täältä.
Alkuperäisjulkaisu:
Obërtinca R, Meha R, Hoxha I, et al. Efficacy of a new injury prevention programme (FUNBALL) in young male football (soccer) players: a cluster-randomised controlled trial. British Journal of Sports Medicine: 18 March 2024. doi: 10.1136/bjsports-2023-107388
Tiivistelmän laatija: Noora Hetesuo, TtK, harjoittelija UKK-instituutti