Tampereen urheilulääkäriaseman tutkimuksessa selvitettiin, ovatko tietyt anatomiset tekijät yhteydessä ilman suoraa kontaktia tapahtuviin polven eturistisidevammoihin naisurheilijoilla. Tutkimuksessa havaittiin, että valitut anatomiset muuttujat eivät olleet merkittäviä riskitekijöitä näille vammoille.
Päätulokset
Tutkimukseen osallistui 287 naisurheilijaa, jotka pelasivat koripalloa, salibandya, jääkiekkoa ja lentopalloa. Heille tehtiin lähtötason fyysisiä tutkimuksia, joissa mitattiin polven etu-takasuuntainen löysyys, polven yliojennus, yleinen nivelten yliliikkuvuus, reisiluun kiertymä, takareiden venyvyys ja jalan pronaatio.
Neljän ja puolen vuoden seurannan aikana rekisteröitiin 23 ilman suoraa kontaktia tapahtunutta polven eturistisiteen (ACL) vammaa. Tulokset osoittivat, että lähtötason fyysisissä muuttujissa ei ollut merkittäviä eroja ACL-vamman saaneiden ja vamman välttäneiden urheilijoiden välillä. Mikään tutkituista muuttujista ei osoittautunut ACL-vamman riskitekijäksi tässä tutkimuksessa.
Tutkitut muuttujat
ACL-vammojen anatomisia riskitekijöitä on tutkittu jonkin verran eri urheilijapopulaatioissa, mutta suurin osa aiemmista tutkimuksista on ollut suhteellisen pieniä retrospektiivisiä tutkimuksia. Korkealaatuisiin prospektiivisiin tutkimukseen pohjautuva tieto tästä tutkimusaiheesta naisurheilijoilla on vähäistä. Parempi ymmärrys anatomisista riskitekijöistä naisurheilijoilla on tarpeen kohdennettujen ehkäisystrategioiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kuuden valitun anatomisen muuttujan ja ei-kontaktissa tapahtuvien ACL-vammojen välisiä yhteyksiä naisjoukkueurheilijoilla.
Tutkimuksessa valitut anatomiset muuttujat viittaavat kuuteen fyysiseen ominaisuuteen, joita tutkittiin mahdollisina riskitekijöinä ei-kontaktissa tapahtuviin ACL-vammoihin naisurheilijoilla. Nämä muuttujat olivat:
1. Polven löysyys (anterior-posterior knee laxity): Polven etu-takasuuntainen laksiteetti mitattiin KT-1000 artrometrillä.
2. Polven yliojennus (genu recurvatum): Polven yliojennuskulma mitattiin goniometrillä.
3. Yleinen nivelten yliliikkuvuus (generalized joint hypermobility): Yleistä nivelten yliliikkuvuutta arvioitiin Beighton-pisteytyksellä.
4. Reisiluun kiertymä (femoral anteversion): Reisiluun anteversio mitattiin Craigin testillä.
5. Takareiden venyvyys (hamstring extensibility): Takareiden venyvyyttä arvioitiin mittaamalla polven ojennuskulmaa passiivisessa venytyksessä goniometrillä.
6. Jalan pronaatio (navicular drop): Jalan pronaatiota mitattiin navicular drop -testillä.
Johtopäätökset
Tutkimuksen perusteella valitut anatomiset tekijät eivät näytä olevan merkittäviä riskitekijöitä ei-kontaktissa tapahtuviin ACL-vammoihin naisurheilijoilla. On kuitenkin tärkeää huomioida, että tutkimuksen otoskoko oli rajallinen, joten vähäisempiä riskitekijöitä ei välttämättä havaittu. Tulevissa tutkimuksissa suositellaan suurempia otoskokoja ja pidempiä seuranta-aikoja, jotta riskitekijöistä saadaan tarkempaa tietoa.
Lisätietoa polvivammojen ehkäisystä löydät Polvi-sivultamme.
Alkuperäisjulkaisu: Pasanen K, Seppänen A, Leppänen M, Tokola K, Järvelä T, Vasankari T, Myklebust G, Krosshaug T, Parkkari J. Knee laxity, joint hypermobility, femoral anteversion, hamstring extensibility and navicular drop as risk factors for non‐contact ACL injury in female athletes: a 4.5‐year prospective cohort study. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2025;1–8. doi.org/10.1002/ksa.12625
Tutkimustiivistelmä on tekoälyn laatima ja asiantuntijan tarkastama ja muokkaama.
Asiantuntija: dosentti Mari Leppänen, TtT
Lue myös
Kognitiivinen kuormitus saattaa altistaa polvivammoille
Ei eroa loukkaantumisriskissä tekonurmen ja luonnonnurmen välillä jalkapallon Veikkausliigassa
Artikkelikuva: Canva