Hyppää sisältöön

Kuukautiskierto ja vammariski – mitä asiasta tiedetään?

Vaikuttaako kuukautiskierron vaihe loukkaantumisriskiin? Voidaanko yhdistelmäehkäisypillereiden käytöllä alentaa vammariskiä? Miten kuukautiskierto vaikuttaa suorituskykyyn? Tässä kirjoituksessa kerrotaan, mitä aiheesta tiedetään tämänhetkisen tutkimusnäytön valossa.

Kuukautiskiertoon liittyvien hormonipitoisuuksien vaihtelulla on esitetty olevan yhteys vammariskiin. Erityisesti polven eturistisiteen (ACL) vammojen riskin on ehdotettu olevan korkeampi ovulaatiovaiheessa tai juuri ennen sitä verrattuna muihin vaiheisiin. 

Kierron keskivaiheilla kohoavan estrogeenipitoisuuden on osoitettu vaikuttavan nivelsiteiden laksiteettiin, mikä saattaa heikentää nivelen stabiliteettia ja sitä kautta voisi vaikuttaa nivelsidevammojen riskiin. Estrogeenilla saattaa olla vaikutusta myös jänteiden ominaisuuksiin sekä mahdollisesti lihasaktiivisuuteen ja liikekontrolliin. 

Kuukautiskierron vaiheen yhteys ACL-vammojen riskiin

Näyttö kuukautiskierron vaiheen yhteydestä ACL-vammoihin on ristiriitaista. Tällä hetkellä ei voida sanoa, että vammariski olisi korkeampi tietyssä kierron vaiheessa. Myöskään kierron vaikutuksista ACL-vammojen neuromuskulaarisiin tai biomekaanisiin riskitekijöihin ei ole luotettavaa näyttöä. 

Polven laksiteettiin kierron vaiheella ja erityisesti korkealla estrogeenipitoisuudella vaikuttaisi olevan yhteys. Laksiteetti vaikuttaisi olevan hieman suurempi ovulaatiovaiheessa verrattuna kierron alun follikkelivaiheeseen ja laksiteetin on joissain tutkimuksissa havaittu lisäävän polven kuormittumista suunnanmuutoksissa. Yksilöiden välillä on kuitenkin havaittu olevan huomattavia eroja siinä, miten kierto vaikuttaa laksiteettiin, joten tämäkään tekijä ei yksistään selitä vammariskiä. 

Hormonaalisen ehkäisyn käyttö ei alenna vammariskiä

Hormonaalisen ehkäisyn käytön, erityisesti sekä estrogeenia että keltarauhashormonia sisältävän yhdistelmäehkäisypillerin, on ehdotettu tasaavan hormonipitoisuuksia ja siten vaikuttavan jopa suojaavasti vammariskiin. Tämän hetkinen tutkimusnäyttö ei tue tätä käsitystä eikä yhdistelmäehkäisypillereiden käytöllä ole havaittu olevan yhteyttä ACL-vamman riskiin. Tuoreessa katsauksessa yhdistelmäehkäisypillereiden käyttö yhdistettiin kohonneeseen luun murtumien riskiin. Vaikka tulos on alustava, tulee yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä harkita etenkin nuorilla urheilijoilla mahdollisten luuston terveysvaikutusten vuoksi. 

Entä sitten suorituskyky? 

Estrogeenilla on ehdotettu olevan monenlaisia vaikutusmekanismeja suorituskykyyn. Näitä ovat muun muassa lihaskudoksen aineenvaihduntaan ja rakentumiseen liittyvät mekanismit sekä voiman tuottoon ja hermostolliseen käskyjen kulkemiseen liittyvät mekanismit.

Tämänhetkisen tutkimusnäytön mukaan suorituskyky saattaa ryhmätasolla olla hieman alentunut kierron alussa verrattuna muihin vaiheisiin. Yksilötasolla vaihtelu on kuitenkin suurta. Tutkimusten välillä on myös suuria eroja ja suuri osa tutkimuksista on heikkolaatuisia. 

Yhdistelmäehkäisypillereiden käyttäjien suorituskyky saattaa olla hieman alentunut verrattuna urheilijoihin, joilla on luonnollinen kuukautiskierto. Ero vaikuttaisi kuitenkin olevan triviaalinen ja yksilöiden välillä on tässäkin asiassa suurta vaihtelua. 

Kuukautiskierron huomioiminen urheilussa

Yleisiä suosituksia tai ohjeistuksia siitä miten kuukautiskierron vaihe tai hormonaalisen ehkäisyn käyttö tai käyttämättä jättäminen pitäisi huomioida harjoittelussa ei voida antaa. Yksilöllisyyden huomioiminen on avainasemassa näitä vaikutuksia tarkasteltaessa. 

Kuukautiskierron vaikutuksista vammariskiin tai suorituskykyyn ei ole vielä riittävästi luotettavaa tietoa. Tutkimustiedon odotetaan karttuvan tulevina vuosina. Vammariskin osalta kannattaa huomioida, että vaikka hormonaalisilla tekijöillä löydettäisiin yhteys vammariskiin, kyseessä on vain yksi vaikuttava tekijä. Urheiluvamma on monen tekijän summa.

Kierron seuranta ja yksilöllisten vaikutusten huomioiminen on harjoittelussa järkevää. Vaikka kuukautiskierron huomioiminen itsessään ei toisikaan positiivisia tuloksia, se voi johtaa yksilöllisempään harjoittelun suunnitteluun ja urheilijan parempaan kuuntelemiseen, mikä osaltaan voi parantaa valmennussuhdetta ja lopputulosta. 

Kirjoittaja:
Mari Leppänen, dosentti, tutkimus- ja kehittämisjohtaja, Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti

Kirjoituksessa käytetyt lähteet:

Artikkelikuva: Canva

Jaa: