Hyppää sisältöön

Tutkimus rasitusvammoista: lahjakkaat nuoret riskiryhmässä

Polven ja alaselän rasitusvammat ovat yleisiä ja aiheuttavat pitkäkestoista haittaa nuorten koripallossa ja salibandyssä. Rasitusvamman riski on suuri etenkin lahjakkailla nuorilla, jotka osallistuvat, usein oman ikäluokkansa pelien lisäksi, aikuisten pääsarjatason peleihin.

Tampereen Urheilulääkäriaseman Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys -tutkimushankkeessa (2011‒2015) seurattiin nuorille koripallon ja salibandyn pelaajille sattuvia vammoja kolmen vuoden ajan. Hankkeen tuore tutkimusjulkaisu osoittaa, että äkillisten vammojen lisäksi näissä lajeissa sattuu huomattavan paljon myös rasitusperäisiä vammoja.

Tutkimukseen osallistui kahdeksan koripallojoukkuetta (201 pelaajaa; keski-ikä 14,9-v.) ja seitsemän salibandyjoukkuetta (186 pelaajaa; keski-ikä 16,6-v.) Tampereen seudulta. Joukkueet pelasivat junioreiden kahdella ylimmällä sarjatasolla. Lisäksi osa pelaajista pelasi myös seuransa aikuisjoukkueessa.

Seurannan aikana kerättiin kaikki lajiin liittyvässä harjoittelussa tai kilpailussa syntyneet vammat, jotka aiheuttivat vähintään yhden päivän poissaolon täysipainoisesta harjoittelusta sekä vammat, joiden vuoksi pelaajat hakeutuivat lääkärin vastaanotolle. Rasitusvammalla tarkoitetaan vammaa, jonka oireet kehittyvät hitaasti, eikä selkeää alkamisajankohtaa voida määrittää.

Rasitusvammat aiheuttavat pitkäkestoista haittaa urheilulle

Rasitusvammojen ilmaantuvuus koripallossa oli 1,5 ja salibandyssä 1,6 vammaa 1 000 urheilutuntia kohden. Molemmissa lajeissa rasitusvammat olivat urheiluun käytettyyn aikaan suhteutettuna yleisimpiä tytöillä kuin pojilla.

Molemmissa lajeissa yleisimpiä olivat polven (35 % kaikista rasitusvammoista) ja alaselän (21 %) rasitusvammat.

Rasitusvammojen ilmaantuvuus oli suurinta huhti-toukokuussa, jolloin osalla joukkueista oli sarjakauden viimeiset ottelut käynnissä tai uusi harjoituskausi alkamassa. Rasitusvammoja sattui vähiten maaliskuussa.

Rasitusvammat häiritsivät täysipainoista harjoittelua huomattavan kauan. Tutkimuksessa rekisteröidyistä rasitusvammoista suurin osa (44 %) oli vakavia vammoja aiheuttaen yli kuukauden poissaolon harjoittelusta. Vamman aiheuttama keskimääräinen poissaolo täysipainoisesta harjoittelusta oli 50 päivää (mediaani 21, vaihteluväli 1‒432 päivää). Vammojen vaikutukset kilpapeleihin eivät kuitenkaan olleet yhtä suuret (keskimääräinen poissaolo 3 ottelua, mediaani 0, vaihteluväli 0‒36 ottelua).

Nuoren pelaaminen aikuisten pääsarjatasolla lisää rasitusvamman riskiä

Tutkimuksessa havaittiin, että pelaajat, jotka osallistuivat aikuisten liigapeleihin olivat suurentuneessa riskissä saada rasitusvamma verrattuna vain omassa ikäluokassaan pelaaviin nuoriin. Toinen merkittävä riskitekijä oli aikaisempi vamma.

Vammojen ehkäisyä tulee tehostaa nuorten palloilulajeissa

Tutkimuksen perusteella rasitusvammojen ehkäisyä tulee tehostaa nuorilla joukkueurheilun harrastajilla. Useiden tutkimusten mukaan ilman kontaktia syntyviä äkillisiä alaraajavammoja voidaan tehokkaasti ehkäistä monipuolisella liikehallintaa, lihasvoimaa ja tasapainoa kehittävällä harjoittelulla. Alustavan näytön mukaan tällainen harjoittelu saattaa vähentää myös rasitusvammoja, tosin tutkimuksia tästä tarvitaan vielä lisää. Keskivartalon voiman lisääminen ja alaselän neutraalialueen hallinta niin urheilussa kuin arjessakin auttavat vähentämään alaselän rasitusvammoja.

Kuormituksen seuranta tärkeää

Rasitusvammojen määrän havaittiin lisääntyvän niinä kuukausina, kun joukkueet palasivat omatoimisen harjoittelun jaksoilta joukkueharjoitteluun. Äkilliset muutokset kuormituksen määrässä ja intensiteetissä lisäävät rasitusvammojen riskiä. Harjoittelun hyvä ohjelmointi ja yksilöllinen kuormituksen seuranta ovat tärkeitä sekä rasitusvammojen että äkillisten vammojen ehkäisyssä. Liiallista, mutta yhtä lailla myös liian vähäistä kuormitusta tulee välttää.

Nuoren urheilijan pelaaminen aikuisten pääsarjatasolla näyttäisi lisäävän rasitusvammojen riskiä. Lahjakkaiden nuorten kokonaiskuormituksen seuranta on erittäin tärkeää sekä heidän urheilu-uran jatkumisen, että terveyden kannalta.

Alkuperäisjulkaisu: Leppänen M, Pasanen K, Kannus P, Vasankari T, Kujala UM, Heinonen A, Parkkari J. Epidemiology of overuse injuries in youth team sports: a three-year prospective study. Int J Sports Med 2017;38(11):847-856.

Teksti: Mari Leppänen

Jaa: