Hyppää sisältöön

Urheilijoiden vammariskissä on eroja sukupuolten välillä

Tuoreessa katsausartikkelissa selvisi, että naisurheilijoilla on korkeampi polvi- ja nilkkavammojen, aivotärähdysten sekä luun rasitusvammojen riski. Miesurheilijoilla taas esiintyy enemmän takareisi-, lonkka- ja nivusvammoja sekä tapaturmaisia murtumia. Sukupuolten väliset erot urheiluvammojen esiintyvyydessä on tärkeä tiedostaa ja huomioida, kun suunnitellaan tehokasta vammojen ehkäisyä.

Vammariskin sukupuolten välisiä eroja selvittäneeseen systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin valittiin 180 tutkimusta, joista lähes kaikki arvioitiin laadultaan vähintään kohtalaisiksi. Vammat olivat lääkintähenkilöstön diagnosoimia. Urheilijoiden taso vaihteli harrastetasosta huipputasoon ja tutkittavien joukko ulottui nuoruusikäisistä 65-vuotiaisiin. Tutkimuksissa tieto sukupuolesta perustui itse raportointiin ja sukupuolella tarkoitettiin tässä katsauksessa biologista sukupuolta.

Naisurheilijoilla enemmän polven eturistisidevammoja – millaisia ovat sukupuolierot muissa vammoissa?

Lajeissa, joissa sukupuolten välistä vammariskiä voitiin verrata, aivotärähdykset olivat naisurheilijoilla jopa kahdeksan kertaa miehiä yleisempiä. Syitä ilmiön taustalla ei tunneta vielä kunnolla. Miesurheilijoilla takareisivamman ja lonkka/nivusalueen vamman riski oli yli kaksinkertainen naisurheilijoihin verrattuna. Naisurheilijoilla luun rasitusvamman riski oli kolminkertainen miesurheilijoihin verrattuna ja tapaturmaiset murtumat olivat miehillä lähes kaksi kertaa naisia yleisempiä.

Kaiken tasoisilla miesurheilijoilla raportoitiin tutkimuksissa enemmän vammoja kuin naisurheilijoilla tai tutkimuksissa ei todettu eroja sukupuolten välillä. Katsauksessa ei ollut mukana polven eturistisidevammoja koskevia tutkimuksia, koska ilman kontaktia tapahtuvien eturistisidevammojen 4–10 kertaa korkeampi esiintyvyys naisurheilijoilla tunnetaan hyvin.

Sukupuolen huomiointi vammojen ehkäisyssä

Hermo-lihasjärjestelmää kehittävä voima- ja liikehallintaharjoittelu auttaa ehkäisemään erityisesti alaraajavammoja. Polvi- ja nilkkavammojen lisääntynyt riski nuorilla naisurheilijoilla saattaa osin liittyä heikompaan voimatasoon ja hermo-lihasjärjestelmän toimintaan kasvupyrähdyksen jälkeen. Harjoittelemalla näitä ominaisuuksia enemmän, voitaisiin vammariskiä todennäköisesti pienentää.

Luun rasitusvammojen ehkäisemiseksi erityisesti naisurheilijoilla riittävään ravitsemukseen ja luun vahvuuden optimointiin nuoruusiässä tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Miesurheilijoilla etenkin reisien ja lonkan alueen lihasvammojen ehkäisyä tulisi tehostaa. Urheilijaan liittyviä lihasvamman riskitekijöitä, joihin on mahdollista vaikuttaa, ovat puolierot lihasvoimissa sekä lihasvoiman heikkous. Vammoja ehkäisevä harjoittelu tulisikin olla osa valmentajien koulutusta ja urheilijoiden normaalia harjoittelua nuoresta asti.

Katso myös lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisyn suositukset.

Urheiluvamma on monen tekijän summa

Sukupuoli on vain yksi vammariskiin vaikuttava tekijä, joka tulee huomioida yhdessä muiden riskitekijöiden kuten urheilijan fyysisten ominaisuuksien, ympäristötekijöiden, psykososiaalisten tekijöiden ja lajin vaatimusten kanssa. Kaikista tämän katsauksen tutkimuksista ei käynyt ilmi oliko vammojen ehkäisytoimet jo käytössä, mikä saattaa vaikuttaa tuloksiin.

Tutkimusartikkeli: Hardaker NJ, Hume PA, Sims ST. Differences in Injury Profiles Between Female and Male Athletes Across the Participant Classification Framework: A Systematic Review and Meta-Analysis. Sports Medicine. 2024 Mar 27. Uusi-Seelanti.

Referoija: Kerttu Toivo, LT, EL

Jaa: