Tuoreen tutkimuksen mukaan heikko lonkan loitonnusvoima on pojilla yhteydessä äkillisiin polvivammoihin. Parempi jalkaprässitulos sen sijaan saattaa altistaa ilman kontaktia sattuville polvivammoille.
Tampereen Urheilulääkäriaseman Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys -tutkimuksen osajulkaisussa selvitettiin alaraajavammojen riskitekijöitä nuorilla palloilulajien urheilijoilla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 362 nuorta salibandyn ja koripallon pelaajaa (188 poikaa, 174 tyttöä, ikä 12–21 v.)
Tutkimuksen aluksi urheilijoiden lihasvoimaa testattiin kolmella eri testimenetelmällä:
1) kahden jalan jalkaprässin ykkösmaksimi
2) lonkanloitontajien maksimaalinen isometrinen voima
3) etu- ja takareiden maksimaalinen isokineettinen voima.
Pelaajille sattuneita vammoja sekä harjoittelu- ja pelimääriä seurattiin 3 vuoden ajan. Seurannan aikana sattui yhteensä 51 äkillistä polvivammaa, joista 17 oli eturistiside(ACL)vammoja. Pojille sattui 17 polvivammaa (1 ACL-vamma) ja tytöille 34 polvivammaa (17 ACL-vammaa).
Heikko lonkan loitonnusvoima riskitekijä polvivammoille
Voimamittauksista vain heikon lonkan loitonnusvoiman havaittiin olevan yhteydessä äkillisiin polvivammoihin pojilla (vakioitu HR 1.80, 95% CI 1.03‒3.16). Lonkan loitonnusvoima ei kuitenkaan ollut ennustava tekijä, eli testillä ei voida ennustaa, kuka urheilija saa vamman ja kuka ei. Mikään voimatestituloksista ei ollut yhteydessä tyttöjen polvivammariskiin.
Riittävä lonkan loitonnusvoima estää lonkan lähentymistä ja polven valgusliikettä vähentäen polven kuormittumista ja polvivammojen riskiä. Polven ACL-vammat ovat yleisempiä nuorilla naisurheilijoilla miehiin verrattuna ja myös polven valgusliike hypyistä alastuloissa ja suunnanmuutoksissa on yleisempää tytöillä. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että pojilla heikompi lonkan loitonnusvoima oli äkillisten polvivammojen riskitekijä. Etenkin nuoremmilla pojilla, joilla voimaominaisuudet eivät ole vielä täysin kehittyneet, heikko lonkan loitonnusvoima saattaa johtaa polven valgukseen nopeissa liikesuorituksissa ja selittää polvivamman riskiä.
Vahvemmilla suurempi vammariski?
Mielenkiintoisena löydöksenä tutkimuksessa havaittiin, että parempi jalkaprässitulos oli yhteydessä ilman kontaktia syntyneisiin polvivammoihin sekä pojilla että tytöillä (ei-vakioiduissa malleissa). Tämä antaa viitteitä siitä, että vahvemmat pelaajat olisivat suuremmassa vammariskissä heikomman tuloksen saaneisiin verrattuna. Pelaajien ikä ja harjoitusmäärät eivät korreloineet vahvasti jalkaprässituloksen kanssa, eivätkä näin ollen yksin selittäneet havaintoa. Vahvemmat pelaajat ovat todennäköisesti myös nopeampia ja suuremmat mekaaniset voimat saattavat selittää suuremman vammariskin. Lisäksi, vahvoilla pelaajilla ei automaattisesti ole hyvä laskeutumis- tai suunnanmuutostekniikka. Heikko tekniikka yhdistettynä nopeampaan pelivauhtiin ja fyysiseen pelitapaan saattaa lisätä nivelsiteiden kuormitusta ja polvivamman riskiä.
Voimaharjoittelulla suuri merkitys vammojen ehkäisyssä
Vaikka tässä tutkimuksessa ei tytöillä havaittu yhteyttä voimamuuttujien ja äkillisten polvi-/ACL-vammojen välillä, voimaharjoitteita ei tule poistaa vammojen ehkäisyn menetelmistä tällä ryhmällä. Oman kehon painolla tehtyjä voimaharjoitteita sisältävien neuromuskulaaristen harjoitusohjelmien tiedetään ehkäisevän ilman kontaktia syntyneitä polvi- ja ACL-vammoja. Voimaharjoitteissa on tärkeää keskittyä hyvään suoritustekniikkaan ja lisätä vaikeusastetta progressiivisesti. Alaraajoja ja keskivartaloa vahvistavien harjoitteiden tulee kuulua kaikkien riskilajien urheilijoiden viikoittaiseen harjoitusohjelmaan.
Infograafi (pdf)
Lisätietoa polvivammojen ehkäisystä löydät Polvi-osiosta.
Alkuperäisjulkaisu: Hietamo J., Parkkari J., Leppänen M., Steffen K., Kannus P., Vasankari T., Heinonen A., Mattila VM., Pasanen K. Association between lower extremity muscular strength and acute knee injuries in young team-sports athletes. Translational Sports Medicine 2020 (published online 15 May 2020).