Tuoreen tutkimuksen mukaan 42 % eturistisidevamman korjausleikkauksen jälkeen urheiluun palanneista naisjalkapalloilijoista saa uuden eturistisidevamman. Uuden polvivamman riski on moninkertainen verrattuna aiemmin terveisiin pelaajiin.
Keskeiset tulokset
Ruotsalaisessa tutkimuksessa seurattiin polvivammojen esiintyvyyttä eturistisidevamman (ACL) korjausleikkauksen käyneillä naisjalkapalloilijoilla sekä aiemmin terveillä naisjalkapalloilijoilla. Tutkimuksessa havaittiin, että kaksi kolmasosaa eturistisidevamman korjausleikkauksen jälkeen urheiluun palanneista naisjalkapalloilijoista sai uuden polvivamman ja 42 % uuden eturistisidevamman 5‒10 vuoden kuluessa. Näiden pelaajien uuden polvivamman ja uuden leikkausta vaatineen vamman riski oli 2‒5 kertaa suurempi kuin pelaajien, jotka eivät palanneet urheiluun tai pelaajien, joilla ei ollut aikaisempia polvivammoja.
Tutkimuksen osallistujista 163 pelaajaa palasi urheiluun eturistisidevammaleikkauksen jälkeen. Heistä 68 pelaajaa (42 %) koki uuden eturistisidevamman. Uusista eturistisidevammoista 44 oli leikatun eturistisiteen uudelleen repeämisiä ja 29 terveen polven vammoja. Osallistujista 59 pelaajaa ei jatkanut jalkapallon pelaamista leikkauksen jälkeen. Heistä 11 (19 %) sai uuden eturistisidevamman. Terveistä kontrolliryhmän pelaajista 12 (11 %) sai eturistisidevamman.
Riski saada uusi polvivamma eturistisiteen korjausleikkauksen jälkeen on hälyttävän suuri naisjalkapalloilijoilla. Eturistisidevammalla on myös pitkäaikaisia haitallisia vaikutuksia terveyteen ja elämänlaatuun. Paluu urheiluun vamman jälkeen pitäisi miettiä huolellisesti ja vammojen sekundaarista ennaltaehkäisyä tulisi tehostaa.
Tutkimuksen tausta, tavoitteet ja menetelmät
Paluu suunnanmuutos- ja kontaktilajiin eturistisidevamman korjausleikkauksen jälkeen sisältää suuren uuden polvivamman riskin.
Tutkimuksessa selvitettiin polvivammojen esiintyvyyttä eturistisidevamman korjausleikkauksen käyneiden naisjalkapalloilijoilla 5‒10 vuotta leikkauksen jälkeen sekä aiemmin terveillä naisjalkapalloilijoilla. Yhteensä 317 16‒25-vuotiasta naisjalkapalloilijaa (keski-ikä 20 vuotta) osallistui tutkimukseen. Tieto polvivammoista ja urheilun jatkamisesta kerättiin kyselyllä 5‒10 vuotta eturistisideleikkauksen jälkeen (keskimäärin 6,5 vuotta leikkauksen jälkeen).
Kyselyyn vastaamatta jättäneet 95 pelaajaa eivät eronneet merkitsevästi iältään tai vammaprofiililtaan vastanneista pelaajista, mutta heidän eturistisiteen korjausleikkaus oli tehty useammin takareiden jänteen siirteellä ja vastaajat palasivat vastaamatta jättäneitä useammin lajiin.
Tutkimuksessa vertailtiin kolmea ryhmää: (1) pelaajia, jotka palasivat urheiluun leikkauksen jälkeen (163 pelaajaa), (2) pelaajia, jotka eivät palanneet pelaamaan jalkapalloa leikkauksen jälkeen (59 pelaajaa) ja 3) terveitä pelaajia (113 verrokkiryhmän pelaajaa).
Tutkimuksen vahvuutena on kohtuullisen suuri ja homogeeninen tutkimusjoukko, riittävän pitkä seuranta-aika leikkauksen jälkeen ja vertailu terveisiin verrokkeihin.
Tutkimuksessa ei kerätty altistusaikaa, millä on suuri merkitys uuden vamman riskissä. Eturistisidevamman saaneiden pelaajien peliajan on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu olevan pienempi kuin terveillä pelaajilla, mikä antaa viitteitä siihen, että heidän todellinen uuden polvivamman riski altistusaikaan suhteutettuna on vielä korkeampi.
Fältström A, Kvist J, Hägglund M. High Risk of New Knee Injuries in Female Soccer Players After Primary Anterior Cruciate Ligament Reconstruction at 5- to 10-Year Follow-up. The American Journal of Sports Medicine. 2021;49(13):3479-3487.