Urheiluvammojen ehkäisyn uusimmat löydökset, harjoituskuormituksen yhteys vammariskiin, koronavirus ja RED-S – siinä muutamia kuumia tutkimusaiheita maailmalta. Lue marraskuussa 2021 järjestetyn Kansainvälisen olympiakomitean urheilijan vammojen ja sairauksien ehkäisyn maailmankongressin valitut palat Tampereen urheilulääkäriaseman asiantuntijoiden tiivistämänä.
Äkilliset muutokset harjoituskuormituksessa selittävät loukkaantumisriskiä ‒ vai selittävätkö sittenkään?
Viime vuosina on lisääntyvissä määrin tutkittu akuutin ja kroonisen kuormituksen suhteen (Acute:Chronic Workload Ratio, ACWR) yhteyttä urheilijan vammoihin ja muihin terveysongelmiin. Harjoituskuormituksen on annettu ymmärtää olevan hyvin merkittävä tekijä vammojen syntymisessä. Erityisesti nopeiden lisäysten kuormituksessa on väitetty ennustavan tarkasti loukkaantumisriskiä. Näyttö tämän väitteen taustalla on kuitenkin vielä heikkoa ja perustuu lähinnä asiantuntijoiden mielipiteisiin tai yksittäisiin heikkolaatuisiin kohorttitutkimuksiin. Se, miten ja missä määrin kuormituksen muutokset altistavat vammoille on toistaiseksi vielä hyvin epäselvää.
Toinen väite liittyen harjoituskuormitukseen on, että optimoimalla harjoituskuormitus voidaan ennaltaehkäistä vammoja. Toistaiseksi tätä on tutkittu vain yhdessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa nuorilla eliittitason jalkapalloilijoilla1. Tutkimuksessa käytettiin harjoituskuormituksen optimoinnissa Gabbett ym. (2016)2 ehdottamaa turvallista aluetta (”sweet spot”), jossa ACWR pyritään pitämään välillä 0,8‒1,3. Pelaajat rekisteröivät harjoittelussa kokemansa sisäisen kuormittuneisuuden (RPE). Valmentajat seurasivat akuutin ja kroonisen kuormituksen suhdetta ja tekivät seuraavan viikon harjoitteluun muutoksia, mikäli pelaajien ACWR oli suurempi tai pienempi kuin 0,8‒1,3. Kontrolliryhmälle ei annettu ohjeita kuormituksen seurantaan. Tutkimuksessa ei havaittu vammoilta ehkäisevää vaikutusta. Toistaiseksi ei ole siis näyttöä, että harjoituskuormituksen optimointi vähentäisi vammoja.
Vammojen selittäminen yksin kuormituksen muutoksilla ei siis toimi. Yhtenä ongelmana on, että kuormitusteorialla pyritään selittämään kaikkien vammojen esiintymistä, eikä huomioida lukuisia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat vammojen syntyyn. On myös todennäköistä, että kuormituksen rajaaminen tietylle suhdealueelle ei myöskään vaikuta kaikilla samalla tavalla (one size does not fit all). Vammariskiin vaikuttaa monet asiat. Kuormitus on vain yksi mahdollinen tekijä lukuisten tekijöiden joukossa, eikä se tämänhetkisen näytön mukaan ole todennäköisesti edes yksi tärkeimmistä.
Kirjoittaja: Mari Leppänen. Sessio: Andersen TE, McCall A, Strudwik T, Brink M, Dalen-Lorentsen T. Load management in elite football – Does sexy research translate into real-world prevention?
1Dalen-Lorentsen T, Bjorneboe J, Clarsen B, Vagle M, Fagerland MW, Andersen TE. Does load management using the acute:chronic workload ratio prevent health problems? A cluster randomised trial of 482 elite youth footballers of both sexes. Br J Sports Med. 2021;55(2):108-114.
2Gabbett TJ. The training-injury prevention paradox: should athletes be training smarter and harder? Br J Sports Med. 2016;50(5):273-280.
Vammojen ehkäisy toimii tutkimuksissa, mutta entä tosielämässä?
Vammoja ehkäisevien ohjelmien tehokkuus on todistettu useissa eri tutkimuksissa, eri lajeissa ja eri kohderyhmissä. Tutkimusten perusteella noin 50 % vammoista voitaisiin ehkäistä harjoitusohjelmilla. Tästä huolimatta tutkimuksissa hyödyllisiksi havaitut ohjelmat siirtyvät heikosti käytäntöön.
Vammoja ehkäisevien ohjelmien implementoinnissa käytäntöön tulee miettiä, mitkä tekijät edistävät ja mitkä estävät urheilijoita ja valmentajia ottamasta tehokkaita keinoja käyttöön. Valmentajien mukaan ohjelmien käyttöön ottoa edistäviä tekijöitä ovat laji- ja ikäspesifisyys. Usein raportoituja koettuja esteitä puolestaan ovat vammoja ehkäisevien ohjelmien liian pitkä kesto, lajispesifisyyden puute, välineiden ja resurssien puute sekä se, että ohjelmista ei koeta olevan hyötyä. Ohjelmien toivottaisiin olevan enemmän yksilöllisiä, niissä halutaan olevan riittävästi vaihtelua ja haastavuutta ja niiden täytyisi sopia kuhunkin harjoitukseen ja harjoittelun tavoitteisiin. Lisäksi harjoittelun toivotaan olevan hauskaa, etenkin lapsilla ja nuorilla.
Tutkijoiden haasteena on tulevina vuosina kehittää ohjelmista sellaisia, että ne menevät paremmin käytäntöön ilman, että joudumme tinkimään liikaa niiden tehokkuudesta. Paras mahdollinenkaan ohjelma ei toimi, jos sitä ei toteuteta käytännössä.
Kirjoittaja: Mari Leppänen. Sessio: Verhagen E, Fortington L, O’Brien J, McKay C. Two decades of the TRIPP model: Has implementation made its mark?
Naisten jalkapallovammojen ehkäisy ‒ vaikeaa, mutta ei mahdotonta
Viime vuosina naisten jalkapallon osallistujamäärät, eri lajimuotojen kiinnostavuus sekä ammattilaisuus ovat lisääntyneet huomattavasti. Naisten jalkapallossa huolenaiheita ovat etenkin pään ja niskan vammat, vakavat polvivammat sekä nilkkavammat. Näitä vammoja voidaan kuitenkin tehokkaasti ehkäistä. Tuoreimman meta-analyysin mukaan vammoja ehkäisevällä harjoitusohjelmilla voidaan vähentää 27 % kaikista vammoista ja 45 % eturistisidevammoista naisten jalkapallossa3.
Naisjalkapalloilijoilla nivel- ja nivelsidevammat ovat aikaisemmissa tutkimuksissa olleet miehiä yleisimpiä, kun taas miehillä lihasvammat, etenkin reiden ja nivusen alueen vammat, ovat naisia yleisempiä. Harrastajamäärien ja lajin kehittymisen myötä naisten vammaprofiilissa saattaa tapahtua muutoksia jo lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi lihasvammojen yleisyyden arvellaan lisääntyvän, etenkin huipputasolla.
Suomessa naisjalkapalloilijoiden vammoja kartoitetaan parhaillaan meneillään olevassa kolmen vuoden seurantatutkimuksessa.
Kirjoittaja: Mari Leppänen. Sessio: Arundale A, Mosler A, Amundsen R. Injury prevention in women’s football: Difficult but not impossible!
3Crossley KM, Patterson BE, Culvenor AG, Bruder AM, Mosler AB, Mentiplay BF. Making football safer for women: a systematic review and meta-analysis of injury prevention programmes in 11 773 female football (soccer) players. Br J Sports Med. 2020.
Vammojen ehkäisy lasten ja nuorten urheilussa vaatii rohkeita muutoksia
Kanadassa yksi kolmesta nuoresta kokee urheiluvamman ja yksi yhdeksästä kokee urheiluun liittyvän aivotärähdyksen joka vuosi. Jalkapallossa neuromuskulaarisella harjoittelulla voitaisiin pelkästään Albertan osavaltiossa vähentää 5 000 vammaa ja yli 4 miljoonan dollarin terveydenhuoltokulut yhden kauden aikana. Lasten ja nuorten urheiluvammojen ehkäisyn hyödyt ovat kiistattomat ja merkittävät sekä terveydenhuollon kulujen vähentämiseksi että urheilijoiden hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Sääntömuutoksilla on voitu vähentää huomattavasti lasten ja nuorten jääkiekossa sattuvia vammoja sekä aivotärähdyksiä. Sääntömuutoksia tulee uskaltaa tehdä myös muissa maissa ja lajeissa lasten ja nuorten terveyden turvaamiseksi. Sääntömuutokset ovat osaltaan saaneet kritiikkiä lajin sisällä. Esimerkiksi taklausten kieltämisen on arveltu vähentävän taklaustaidon oppimista ja tekevän lapsista huonompia jääkiekkoilijoita aikuisina. Tämän on kuitenkin todistettu olevan vain uskomus, sillä tutkimuksissa ei ole havaittu eroja taklaustaidoissa niiden välillä, jotka ovat saaneet taklata nuorten peleissä ja niiden, jotka ovat opetelleet taidon hieman myöhemmin. Tutkimusta tarvitaan siis todistamaan sekä turvallisuustekijöitä että perustelemaan tehtyjä valintoja.
Kirjoittaja: Mari Leppänen. Sessio: Emery C. Injury prevention in youth sport: Why are we so afraid of change?
Juoksijat kärsivät usein rasitusvammoista ja jatkavat juoksemista vammojen kanssa
Kestävyysjuoksijoilla erityisesti rasitusvammojen esiintyvyys on suuri. Iso osa juoksijoista jatkaa harjoitteluaan vammojen kanssa. Vammariski on suurin aloittelevilla juoksijoilla. Vammojen esiintyvyys yleensä laskee juoksukokemuksen karttuessa. Aloittelevat juoksijat kuitenkin kokevat vammat vakavimpina kuin kokeneet juoksijat, mikä saattaa osin selittää suurentunutta vammojen esiintyvyyttä.
Juoksijoilla vammojen riskitekijöitä ovat muun muassa naissukupuoli, korkeampi ikä ja juoksukokemuksen määrä. Uusina riskitekijöinä viimeisimmissä tutkimuksissa on löydetty krooniset sairaudet ja allergiat. Toistaiseksi ei tiedetä, mistä näiden tekijöiden vaikutus johtuu. Jalkineilla on jossain tutkimuksissa löydetty yhteyksiä vammariskiin, mutta näyttö ei ole selkeää ja aiheesta tarvitaan lisätutkimuksista. Tällä hetkellä ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että jollain tietynlaisella jalkineella voitaisiin ehkäistä vammojen syntymistä. Todennäköisesti jalkineen yksilöllinen sopivuus on merkittävämmässä roolissa.
Neuvonnalla ja ohjauksella etenkin vamman syntymisen jälkeen saattaa olla positiivinen vaikutus vamman uusiutumisriskiin. Kaiken kaikkiaan juoksijoiden vammojen ehkäisystä tarvitaan lisää korkealaatuista tutkimusta, jota Suomessa tehdään tällä hetkellä Tampereen urheilulääkäriaseman ja UKK-instituutin Terve juoksija -tutkimuksella.
Kirjoittaja: Mari Leppänen. Sessio: Verhagen E, Schwellnus M, Malisoux L, Nielsen R, Hespanhol Jr L. Injuries in runners: Epidemiology, risks and prevention.
ACL-vammojen ehkäisy ‒ riskitekijöiden tunnistamisesta käytäntöön
Viime vuosien aikana on pyritty lisäämään ymmärrystä polven eturistisidevammojen vamman riskitekijöistä. Puutteellisen lihasvoiman on ehdotettu olevan yhteydessä ACL-vamman riskiin. Tutkimusten mukaan vaikuttaisi siltä, että heikko takareiden lihasvoima etenkin yhdessä hyvän etureiden lihasvoiman kanssa altistaisi nuoria naisurheilijoita ACL-vammalle, mutta aikuisilla urheilijoilla vaikutus ei olisi enää niin suuri oletettavasti johtuen siitä, että takareiden voima on kehittynyt aikuisilla urheilijoilla riittävälle tasolle. Suurempi lonkan ulkokiertovoima sen sijaan vaikuttaisi olevan tärkeä vammalta suojaava tekijä.
Suoritustekniikka vaikuttaa polveen kohdistuvaan kuormitukseen. Polven valguskuormitusta voidaan vähentää välttämällä polven valgusta, suosimalla kapea-askeleista sivuaskelta harhautuksissa ja suunnanmuutoksissa sekä laskeutumalla päkiälle. Suuri polven valgusmomentti on uusimpien tutkimusten mukaan ACL-vamman riskitekijä nopeissa suunnanmuutoksissa. Myös suomalaistutkimuksessa havaitsimme korkeampaa valguskuormitusta 180 asteen suunnanmuutoksessa ACL-vamman saaneilla nuorilla naisurheilijoilla ei-vammautuneisiin verrattuna, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mikä johtui todennäköisesti liian pienestä otoksesta.
Monisisältöisellä neuromuskulaarisella harjoittelulla voidaan vähentää tehokkaasti ACL-vamman riskiä. Tämä harjoittelu sisältää voima-, liikehallinta-, tasapaino- ja hyppelyharjoituksia. Tutkimuksilla on pyritty selvittämään myös, mitkä harjoitteet ovat kaikista tehokkaimpia ACL-vamman ehkäisyssä. Vaikuttaisi siltä, että lonkan ulkokiertäjien ja takareiden voimaharjoitteet, polven linjauksen ja keskivartalon asennon hallinnan harjoittelu laskeutumisissa ja suunnanmuutoksissa sekä mediaalisen takareiden aktivoitumista lisäävät harjoitteet ovat tärkeitä vamman ehkäisyssä. Yksittäisistä harjoitteista korkeimpia mediaalisen takareiden aktivoitumista on mitattu kahvakuulaheilautuksissa ja romanialaisessa maastavedossa.
Kirjoittaja: Mari Leppänen. Sessio: Bencke J, Chaudrari A, Krosshaug T. ACL injury prevention: From risk factor identification to practical use ‒ where are we (and what is missing)?
COVID-19 ja urheilu ‒ mitä olemme oppineet?
Kongressin avausluento käsitteli ajankohtaista aihetta eli tutkimustuloksia COVID-19 infektiosta urheilijoilla. Tarttumisriskin todettiin olevan matalampi ulkourheilussa ja lajeissa, joissa kontaktiajat ovat lyhyitä (esimerkiksi jalkapallo). Urheilijoilla riski tartuntaan on suurempi esim. kuljetusten aikana ja pukuhuoneissa kuin itse urheilun aikana. Osallistujien kesken tartunnan ehkäisykeinoista rokottautumista, maskien käyttöä ja sosiaalisten kontaktien rajoittamista pidettiin tehokkaimpana. Urheilijoiden COVID-19 infektiot ovat onneksi pääosin oireettomia tai lieväoireisia.
Sydänlihastulehdus on COVID-19 infektion komplikaatioista pelätyin lisääntyneen äkkikuoleman riskin vuoksi. Sydänlihastulehduksen esiintyvyys riippuu taudin vaikeusasteesta ja diagnoosimenetelmästä. Oireettomana koronan sairastaneelle suositellaan lepoa vähintään seitsemän päivän ajan, jonka jälkeen voi asteittain palata harjoitteluun. Sydäntutkimuksia suositellaan lievää vaikeamman koronavirusinfektion jälkeen ennen urheiluun paluuta. Yleisoireiden ja useiden oireiden esiintyminen ovat yhteydessä pidempään toipumisaikaan.
Liikunta vaikuttaa useaan elinjärjestelmään, joten myös urheiluun paluuseen liittyvät koronavirusinfektion aiheuttamat ongelmat voivat olla moninaisia. Mikä tahansa äkillinen infektio voi vaikuttaa hengitysteihin, lämmönsäätelyjärjestelmään, ruuansulatuselimistöön, sisäelimiin, lihaskudokseen, munuaisiin ja sydän- ja verenkiertoelimistöön. COVID-19 infektion jälkeen suorituskyvyn testaamista suositellaan osana urheiluun paluuta ainakin huippu-urheilijoille ja paluun tulisi aina tapahtua asteittain ja vasteita seuraten. Tilannetta tulee arvioida tarvittaessa uudestaan ja harjoittelun tietyllä teholla tulee tuntua normaalilta ennen intensiteetin lisäämistä.
Suomessa päivitimme liikuntalääketieteen asiantuntijoiden kesken suositukset urheiluun paluusta koronavirusinfektion jälkeen. Päivitetyt suositukset löydät täältä.
Kirjoittaja: Kerttu Toivo
Kim JH, Levine BD, Phelan D, et al. Coronavirus Disease 2019 and the Athletic Heart: Emerging Perspectives on Pathology, Risks, and Return to Play. JAMA Cardiol. 2021;6(2):219–227. doi:10.1001/jamacardio.2020.5890
Onko urheilijoiden EKG seulonta hyödyllistä ja voiko samoja työkaluja käyttää nuorilla urheilijoilla kuin aikuisilla?
Urheiluun liittyvät äkkikuolemat ovat harvinaisia, mutta tapahtuessaan aina traagisia. Nuoret urheilijat muodostavat suuren osan kilpaurheilijoista. Tiedetään, että säännöllinen harjoittelu saa aikaan rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia sydämeen. Näiden muutosten merkit ovat nähtävillä sydänfilmissä jo ennen aikuisikää.
Oleellista on osata erottaa sydänsairauteen viittaavat löydökset normaaleista harjoittelun aiheuttamista muutoksista, sillä näissä esiintyy jonkin verran päällekkäisyyttä. Sydänfilmin ottaminen lisää todennäköisyyttä löytää piilevä sydänsairaus verrattuna pelkkään kliiniseen tutkimukseen ja haastatteluun. Kansainväliset suositukset4 urheilijan EKG:n tulkintaan on tehty yli 12-vuotiaille. Nuoren urheilijan sydänfilmiä tulkittaessa, tulisi huomioida nuoren biologinen kehitys ja suhteuttaa löydökset tähän. Oireettomien urheilijoiden seulonta tulisi aloittaa vasta murrosikäisenä, koska mahdollinen sydänsairaus ei välttämättä näy sydänfilmissä aikaisemmin. Puheenvuoroissa esitettiin myös, että kertaluontoinen seulonta ei ole riittävä. Tutkimus olisi hyvä toistaa noin kahden vuoden välein urheilun jatkuessa, jotta nähdään, tuleeko seurannassa esiin sairauteen viittaavia muutoksia.
Tilaisuudessa käytiin myös keskustelua siitä, tulisiko urheilijoille tehdä ollenkaan sydänterveyden seulontaa vai keskittää kaikki voimavarat reaktiiviseen hoitoon eli ensiapuvalmiuden parantamiseen sydänpysähdyksen tapahtuessa. Lopputulema oli se, että molemmat toimet ovat tärkeitä.
Kirjoittaja: Kerttu Toivo
4Drezner JA, Sharma S, Baggish A, et al, International criteria for electrocardiographic interpretation in athletes: Consensus statement, British Journal of Sports Medicine 2017;51:704-731
Suhteellinen energiavaje urheilussa (RED-S) heikentää terveyttä ja suorituskykyä – ongelman kitkeminen vaatii tietoisuuden lisäämistä ja kulttuurin muutoksen
Suhteellinen energiavaje eli RED-S on merkittävä ongelma, joka koskettaa lajista riippuen 2–60 prosenttia urheilijoista. Energiansaantiin tulee suhtautua positiivisesti. Ravinnosta saatu energia on kuin polttoainetta urheilijalle ja ilman polttoainetta ei voi urheilla. RED-S:n ehkäisyn kulmakivi on tietoisuuden lisääminen riittävän energian saatavuuden merkityksestä kaikille urheilijoille sukupuoleen tai lajiin katsomatta, vaikkakin riski on suurempi tietyissä lajeissa. Tietoa ja tukea tulee kohdentaa myös valmentajille, vanhemmille ja muille taustajoukoille. Energiavajeeseen liittyvistä terveysriskeistä ja oireista on tärkeää olla tietoinen, luoda positiivinen suhtautuminen normaaliin ruumiinrakenteeseen ja naisurheilijan normaaliin kuukautiskiertoon. Urheilijoita on tärkeää suojella haitalliselta harjoittelukulttuurilta, joka vaikuttaa kielteisesti urheilijan kehonkuvaan.
Joissain lajeissa tietynlainen kehotyyppi voi edistää menestymistä ja huippu-urheilija voi muokata kehonkoostumusta suorituskyvyn tukemiseksi. Tämä tulee kuitenkin tehdä urheilijan henkinen ja fyysinen terveys säilyttäen. Pohjoisamerikkalais-brittiläinen yhteistyöryhmä on koonnut ohjeistuksen5 kehon koostumuksen seurantaan urheilijoilla. Ohjeistuksessa huomioidaan urheilijan kehitystaso sekä ravitsemustaidot. Kasvavan urheilijan kehonkoostumusta tulee tarkkailla vain kasvunseurantatarkoituksessa, ei suorituskyvyn näkökulmasta. Kun ravitsemustaidot ovat kehittymässä ja urheilija on kansallisella tasolla, voidaan kehonkoostumusta seurata terveyden näkökulmasta. Vasta huippu-/ammattilaisvaiheessa kehonkoostumusta voidaan jaksoittain seurata suorituskykyä ajatellen edellyttäen, että urheilija on täysin kehittynyt, kehonkuva on positiivinen ja ravitsemustaidot ovat hyvällä tasolla.
Tutkimusta tarvitaan lisää RED-S:n tunnistamisen tukemiseksi. Energiavajeesta kärsivällä urheilijalla on tarkoituksellisesti tai epähuomiossa liian niukka ruokavalio suhteessa kulutukseen. Muita oireita/merkkejä voivat olla pyrkimys laihuuteen, pitkittynyt väsymys, kuukautishäiriöt, sukupuolivietin aleneminen tai luuston rasitusvammat/alentunut luun tiheys. Epäily RED-S:tä voi herätä esimerkiksi kouluterveydenhuollossa tai liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolla. Vaikeusasteesta riippuen urheilijan hoidon tukena on tärkeä olla ravitsemusvalmentaja tai ravitsemusterapeutti sekä tarvittaessa syömishäiriöitä hoitava psykologi. Urheilija ei välttämättä itse tiedosta energiavajetta, eikä energiavajeeseen aina liity syömishäiriötä. RED-S:stä kärsivälle urheilijalle on tärkeä suunnitella paikallinen hoitopolku.
Kullekin lajille tarvitaan urheilijoille, valmentajille ja taustajoukoille kohdennetut kansalliset suositukset RED-S:n ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi ja hoitopolkujen laatimiseksi. Lisäämällä tietoisuutta RED-S:tä ja kehittämällä hyviä toimintatapoja urheilijoiden henkinen ja fyysinen terveys sekä suorituskyky paranevat.
Kirjoittaja: Kerttu Toivo
5Ackerman KE, Stellingwerff T, Elliott-Sale KJ, et al #REDS (Relative Energy Deficiency in Sport): time for a revolution in sports culture and systems to improve athlete health and performance British Journal of Sports Medicine 2020;54:369-370.
Kurkunpään toimintahäiriöt yleisiä kilpahiihtäjillä
Rasitukseen liittyvä hengenahdistus liitetään usein urheilijoilla astmaan, mutta rasituksessa hengitystä voi vaikeuttaa myös rasituksen provosoima kurkunpään toimintahäiriö (EILO – exercise induced laryngeal obstruction). Ruotsalaistutkimuksessa selvitettiin EILO:n ja astman esiintyvyyttä 98:lla kilpahiihtäjällä6. Tutkittaville tehtiin kurkunpään tähystystutkimus rasituksessa sekä astmatutkimuksena eukapninen hyperventilaatio (EVH) testi. EILO todettiin 27%:lla kilpahiihtäjistä, useammin naisilla kuin miehillä. Astmaa esiintyi 38%:lla tutkittavista ja heistä 29 % todettiin myös EILO. Tutkimusryhmässä EILO oli huomattavasti yleisempää kuin keskivertoväestöllä. Tähän saattaa vaikuttaa se, että tutkittavat kutsuttiin avoimella kutsulla, jolloin tutkimukseen saattoi valikoitua hengitystieoireista kärsiviä urheilijoita.
Rasitukseen liittyvien hengitysoireiden syyn selvittäminen on tärkeää, koska oireet haittaavat liikuntaan ja urheiluun osallistumista ja hoito on erilainen riippuen oireiden aiheuttajasta. Mahdollinen astma todetaan urheilijalla todennäköisimmin altistuskokeessa, esimerkiksi rasitusspirometriassa. Haastattelu auttaa lääkäriä saamaan käsityksen oireiden syystä, mutta EILO diagnoosin varmistaminen vaatii tähystystutkimuksen, jossa nähdään kurkunpään mahdollinen poikkeava toiminta rasituksessa. Norjassa on käynnissä satunnaistettu verrokkitutkimus EILO:n optimaalisesta hoidosta. Hoitomuotoja ovat hengitysohjaus ja biopalaute sekä sisäänhengityslihasharjoitteet, joilla pyritään lisäämään kurkunpään lihasten hallintaa ja palleahengitystä, sekä hengitystekniikan parantamiseen tähtäävä puheterapia. Myös leikkaushoitojen vaikutusta tutkitaan.
Kirjoittaja: Kerttu Toivo
6Irewall T, Bäcklund C, Nordang L, Ryding M, Stenfors N. High Prevalence of Exercise-induced Laryngeal Obstruction in a Cohort of Elite Cross-country Skiers. Medicine and Science in Sports and Exercise. 2021 Jun;53(6):1134-1141.