Kansainvälinen tutkimuskatsaus paljastaa, että lonkka‑ ja nivusvammat muodostavat jopa 11 prosenttia kaikista urheiluvammoista. Yleisimmin vamma liittyy lonkan lähentäjälihaksiin. Lonkka- ja nivusvammojen esiintyvyys on miehillä naisia suurempaa ja kasvaa iän myötä.
Lonkan ja nivusen vammojen ilmaantuvuus yllättävän suuri
Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 71 prospektiivista tutkimusta, joissa kirjattiin yli 9 miljoonan urheilutunnin aikana yhteensä 5914 lonkka‑ ja nivusvammaa. Suurin osa (85 %) tutkimuksista oli tehty jalkapallossa, mutta mukana oli myös muita lajeja, kuten jääkiekkoa, rugbyä, futsalia, voimistelua, tennistä ja koripalloa. Suurin osa (68 %) tutkimuksista oli tehty pelkästään miesurheilijoilla.
Tulokset osoittavat, että lonkan ja nivusen alueen vammat ovat urheilussa merkittävä ja usein aliarvioitu ongelma.
Lonkka- ja nivusvammojen ilmaantuvuus on keskimäärin 0,7 vammaa jokaista 1000 urheilutuntia kohden, mikä tekee lonkka‑ ja nivusvammoista yhden yleisimmistä urheiluun liittyvistä tuki‑ ja liikuntaelinvammoista. On kuitenkin hyvä huomioida, että tämä tutkimus perustuu pääosin miesjalkapalloilijoilla tehtyihin tutkimuksiin, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää kaikkiin urheilulajeihin.
Lähentäjävammat korostuvat
Lähentäjälihaksiin liittyvät nivusvammat olivat selvästi yleisimpiä: niitä ilmeni 0,4 tapausta jokaista 1000 tuntia kohti, ja ne aiheuttivat myös eniten poissaoloja (6 päivää/1000 tuntia). Iliopsoas‑peräisiä vammoja esiintyi vähemmän (0,1/1000 h) ja ne aiheuttivat keskimäärin 2,3 poissaolopäivää. Muut nivusvammat – kuten nivuskanavaan, häpyluun alueeseen tai lonkkaan liittyvät vaivat – olivat selvästi harvinaisempia ja muodostivat alle prosentin kaikista vammoista.
Vammat kuormittavat urheilijaa ja joukkuetta
Lonkka‑ ja nivusvammat aiheuttivat keskimäärin 11,5 poissaolopäivää 1000 urheilutuntia kohden. Vammat tapahtuivat 6,5 kertaa useammin otteluissa kuin harjoituksissa, mikä korostaa kilpailutilanteiden kuormittavuutta.
Miehillä ja vanhemmilla urheilijoilla suurempi riski
Lonkka- ja nivusvammojen ilmaantuvuus kasvoi selvästi kahden tekijän myötä:
- Ikä – jokainen lisävuosi lisäsi riskiä noin 5 %
- Sukupuoli – miehillä lonkka‑ ja nivusvammoja esiintyi 1,8 kertaa enemmän kuin naisilla.
Sen sijaan urheilijan koko tai kilpailutaso ei juurikaan vaikuttanut vammariskiin.
Mitä tulokset merkitsevät käytännössä?
Vammojen yleisyyttä kannattaa tarkastella yhdessä niiden aiheuttaman poissaolon kanssa. Näin saadaan parempi kokonaiskuva siitä, mihin ehkäisytoimia kannattaa kohdistaa. Lonkan ja nivusen alueen vammat kuuluvat sekä yleisiin että kohtuullisesti kuormittaviin vammoihin: ne aiheuttavat noin 12 poissaolopäivää jokaista 1000 urheilutuntia kohden.
Ehkäisyn näkökulmasta joko harvinaiset mutta vakavat vammat (kuten polven eturistisidevammat, noin 30 poissaolopäivää/1000 tuntia) tai hyvin yleiset mutta hieman lievemmät vammat (kuten takareisivammat, noin 17,5 poissaolopäivää/1000 tuntia) vaativat eniten resursseja. Tutkimuksen mukaan lonkka‑ ja nivusvammojen ehkäisyyn kannattaa panostaa, sillä ne ovat sekä yleisiä että aiheuttavat merkittävää haittaa verrattuna moniin muihin vähäisempää haittaa aiheuttaviin urheiluvammoihin.
Tulokset korostavat, että ennaltaehkäisevän harjoittelun ytimessä pitäisi olla lähentäjälihasten vahvistaminen. Harjoitteiden tulisi sisältää liikkeitä, jotka vahvistavat lähentäjälihaksia, sillä niiden heikkous ja kuormittuminen ovat keskeinen tekijä nivusvammojen synnyssä – ja juuri nämä vammat ovat kaikkein yleisimpiä. Copenhagen Adduction -harjoitteen on havaittu vähentävän tehokkaasti nivusvammoja.
Lisäksi säännöllinen oireseuranta, ottelurasituksen huomioiminen ja ikäkohtainen kuormituksen hallinta voivat auttaa ehkäisemään vammoja sekä nuorilla että aikuisilla urheilijoilla.
Lisää tietoa valmentajille ja urheilijoille: Lonkka ja nivunen
Tiivistelmän laatija:
Mari Leppänen, tutkimus- ja kehittämisjohtaja, Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti
Tiivistelmän laatimisessa on käytetty apuna tekoälyä.
Alkuperäisjulkaisu:
Quintana- Cepedal M, et al. Epidemiology of hip and groin injuries in sport: a systematic review with meta- analysis and meta-regression of 5914 injuries from over 9 million exposure hours. Br J Sports Med 2026;0:1–9. doi:10.1136/bjsports-2024-109441
Lue myös
Kirjallisuuskatsaus: Mihin vammoja ehkäisevän harjoittelun tehokkuus perustuu?
Tutkimus: Sitoutuminen vammoja ehkäisevään harjoitteluun puolittaa vammariskin
Artikkelikuva: Canva