Hyppää sisältöön

Syömishäiriöt koskettavat joka viidettä urheilijaa

Laaja kansainvälinen tutkimuskatsaus osoittaa, että syömishäiriöt ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ovat urheilijoiden keskuudessa yllättävän yleisiä: noin joka viides urheilija kärsii niistä jossain muodossa. Yleisyys ei riipu siitä, onko kyseessä huippu- vai harrastetason urheilija. Syömisongelmien varhainen tunnistaminen voi ehkäistä niiden pitkittymistä ja vakavoitumista.

Syömishäiriöt eivät katso urheilijan tasoa

Meta-analyysin mukaan noin 20 prosenttia urheilijoista kärsii jonkinasteisesta syömishäiriöstä tai häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä. Osuus on selvästi suurempi kuin yleisesti käytetyt arviot väestön syömishäiriöiden yleisyydestä laajemmin. Tutkijat eivät löytäneet tilastollisesti merkitsevää eroa huippu- ja harrastetason urheilijoiden välillä. Yleisyys ei myöskään vaihdellut sen mukaan, oliko arviointi tehty kliinisellä haastattelulla vai itsearviointilomakkeella. 

Mittaustapa vaikuttaa kuvaan syömisongelmien laajuudesta

Käytetty mittaustapa vaikutti tuloksiin selvästi. Yksi yleisesti käytetty kliininen haastattelumenetelmä (Eating Disorder Examination) antoi matalimman yleisyysarvion, noin 12 prosenttia. Laajalti käytetty kyselylomake (Eating Disorder Inventory) puolestaan antoi selvästi korkeamman arvion, noin 28 prosenttia. Ero kertoo siitä, että eri mittaustavat voivat piirtää hyvin erilaisen kuvan ongelman laajuudesta. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun urheilijoiden syömiskäyttäytymistä seulotaan käytännössä. 

Naisten osuus ja tutkimuksen tuoreus nostivat yleisyyslukuja 

Mitä suurempi osuus tutkimuksen osallistujista oli naisia, sitä korkeampi oli havaittu yleisyys. Myös viime vuosina julkaistuissa tutkimuksissa yleisyysluvut olivat korkeampia kuin vanhemmissa tutkimuksissa. Tämä voi kertoa joko todellisesta lisääntymisestä tai siitä, että ongelma tunnistetaan nykyään paremmin. 

Miten tutkimus toteutettiin?

Tutkijat halusivat selvittää, kuinka yleisiä syömishäiriöt ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ovat urheilijoiden keskuudessa ja vaihteleeko yleisyys esimerkiksi harjoittelutason tai arviointimenetelmän mukaan. Kyseessä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi, jossa yhdistettiin tuloksia lukuisista aiemmin julkaistuista tutkimuksista. Aineistoa haettiin neljästä kansainvälisestä tietokannasta tietokantojen perustamisesta joulukuuhun 2024 asti. Mukaan hyväksyttiin tutkimuksia, joissa aktiiviurheilijoiden syömishäiriöitä tai häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä oli arvioitu luotettavilla, standardoiduilla menetelmillä. Yli 1500 tutkimuksesta katsaukseen valikoitui lopulta 190 tutkimusta (yli 58 000 urheilijaa), ja näistä 127 laadukkainta (yli 43 000 urheilijaa) otettiin mukaan varsinaiseen meta-analyysiin. 

Tulokset tärkeä muistutus valmentajille

Tulokset korostavat tarvetta kehittää nimenomaan urheilijoille suunnattuja, validoituja seulontamenetelmiä sekä räätälöityjä ennaltaehkäisy- ja hoitokeinoja. Näiden tulisi ottaa huomioon urheilun erityispiirteet, kuten painonhallinta, ulkonäköpaineet ja suorituskykyyn liittyvät odotukset. 

Valmentajille tulos on tärkeä muistutus: syömishäiriö tai häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi koskettaa ketä tahansa valmennettavaa tasosta riippumatta. Varhainen tunnistaminen ja matala kynnys hakea apua voivat ehkäistä ongelman pitkittymistä ja vakavoitumista. Tutkimuksen vahvuutena on poikkeuksellisen laaja aineisto ja tiukat sisäänottokriteerit; heikkoutena voidaan pitää sitä, että eri mittaustapojen suuret erot tekevät yksittäisen ”oikean” yleisyysluvun määrittämisestä vaikeaa. 

Jos tunnistat itsessäsi tai valmennettavassasi merkkejä häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä, asia kannattaa ottaa puheeksi luotettavan aikuisen, lääkärin, terveydenhoitajan tai urheilupsykologin kanssa. Avun hakeminen ei ole heikkouden merkki. 

Tutkimusartikkelin tiedot: 
Nasser, S. N. et al. Prevalence of eating disorders and disordered eating in athletes: a systematic review and meta-analysis. British Journal of Sports Medicine (2026). doi.org/10.1136/bjsports-2025-110678 

Tiivistelmän laatija: 
Heikki Sarin, LT, liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri, Tampereen urheilulääkäriaseman ylilääkäri

Tekoälyä on käytetty apuna tiivistelmän laatimiseen. 

Lue myös

Urheilijan energiavaje

Urheilijoiden matala energiansaatavuus yhteydessä suorituskyvyn laskuun ja terveysongelmiin

Työkirja valmentajille nuoren urheilijan keho- ja ruokasuhteen edistämiseksi

Artikkelikuva: Canva

Jaa: