Hevosen selästä putoaminen on yleisin ratsastustapaturman aiheuttaja. Putoamisista suurin osa johtuu ratsastajan tasapainon menetyksestä. Ratsastajan tasapainon lisäksi ympäristötekijät vaikuttavat ratsastustapaturmien syntyyn. Tiedot selviävät Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) selvityksestä.
Tasapainon menetys ratsastustapaturman yleisin aiheuttaja
Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes) selvityksen mukaan suurin osa hevosen hoitoon ja ratsastamiseen liittyvistä tapaturmista johtuu hevosen selästä putoamisesta. Tukesin aineistossa vuosina 2017–2021 oli mukana 136 onnettomuustapausta, joista 127 tapausta aiheutui hevosen selästä putoamisesta.
Putoamisista suurin osa (46 tapausta) johtui ratsastajan tasapainon menetyksestä. Tasapainon menetys tapahtui estetunneilla, kaarteissa, laukassa ja laukannostoissa tai ilman satulaa ratsastaessa. Tasapainon menetyksistä 30 % tapahtui estetunneilla, esimerkiksi hevosen ottaessa suuren hypyn esteelle tai kieltäytyessä hyppäämästä estettä. Osassa putoamisista kyse oli ratsastajan hevosen hallinnan puutteesta, kokemattomuudesta ja oman kehonhallinnan puutteesta.
Tasapainon menetys voi olla syynä putoamiseen myös hevosen pelästyessä tai kompastuessa, mutta nämä luokiteltiin tässä aineistossa eri aiheuttajiksi. Hevosen pelästyminen oli syynä 33 tapaturmassa. Pelästyminen johtui esimerkiksi ulkopuolisista äänistä, raipan käytöstä, hyönteisistä, kovasta tuulesta ja ajoneuvon yllättävästä kohtaamisesta. Hevosen kompastumiseen liittyviä tapaturmia oli 15 ja ne johtuivat osassa tapauksista esteessä tai maassa olevaan puomiin osumisesta tai etupainoisesta laukasta.
Asiakkaan tallautuminen tai puristuminen oli aiheuttajana viidessä tapaturmassa. Tallautuminen tapahtui esimerkiksi kaatuvan hevosen alle jäädessä ja puristuminen esimerkiksi hoitotilanteessa hevosen ja seinän väliin jäädessä. Hevosen potkaisusta johtuneet tapaturmat (3 tapausta) olivat tapahtuneet joko hoitotilanteessa tai ratsailla.
Muutamassa tapaturmassa syynä oli varusteeseen liittyvä tekijä, kuten jalustinhihnan katkeaminen, turvakypärän rikkoutuminen tai jalustimeen roikkumaan jääminen putoamistilanteessa. Turvaliivi sen sijaan oli suojannut ratsastajaa tilanteessa, jossa hevonen oli astunut tämän päälle.
Sairaalahoitoa vaatineet vammat ja yläraajavammat korostuvat
Lieviä loukkaantumisia oli aineistossa 42 kappaletta. Lieviksi loukkaantumiseksi luokiteltiin ruhjeet, haavat ja muut lievemmät vammat. Kohtalaiseksi tapaturmaksi luokiteltiin sairaalahoitoa vaatinut vamma, kuten raajan murtumavamma. Kohtalaisia vammoja oli eniten, 85 kappaletta. Vakavaksi luokiteltiin pysyvän haitan aiheuttaneet ja muut vakavammat loukkaantumiset. Vakavaksi luokiteltuja tapaturmia oli aineistossa kahdeksan. Yhtään kuolemaan johtanutta tapaturmaa ei ollut.
Yläraajoihin kohdistui tässä aineistossa eniten vammoja (51 vammaa). Tyypillinen vammamekanismi oli yläraajan alueen, kuten solisluun tai ranteen murtuma, joka tapahtui hevosen selästä putoamisen yhteydessä. Putoamisen syynä oli esimerkiksi ratsastajan tasapainon menetys tai hevosen pelästyminen. Eräässä esimerkissä ratsastajan tasapaino petti laukasta raviin siirryttäessä ja putoamisen seurauksena ratsastajan solisluu murtui. Toisessa esimerkissä ratsastajan solisluu murtui myös putoamisen yhteydessä, mutta putoamisen syynä oli maneesin oven avaamisesta aiheutunut hevosen pelästyminen.
Tukesin aineiston mukaan 26 % loukkaantumisista oli päävammoja (36 vammaa). Kaikissa aineiston putoamistapaturmissa ratsastajalla oli kypärä päässä. Kypärästä huolimatta vakavista loukkaantumisista 50 % oli päähän kohdistuneita vammoja, joko aivovammoja tai kasvomurtumia. Loput vakavista loukkaantumisista olivat ranka- tai sisäelinvammoja. Viiden vuoden ajanjaksolta kerätyssä aineistossa oli mukana kahdeksan vakavaa loukkaantumista.
Urheiluvammojen ennaltaehkäisy osaksi ratsastusta
Tukesin mukaan ratsastustapaturmien ennaltaehkäisyn kannalta hevosen käyttäytymisen ymmärtäminen ja osaava käsittely ovat tärkeitä. Tallien ohjeet ja käytännöt ovat tässä olennaisessa roolissa. Palveluntarjoajien tulisi pohtia, milloin kullakin ratsastajalla on edellytykset siirtyä vaativampiin ratsastusharjoitteisiin.
Tässä aineistossa ratsastuskypärä oli käytössä kaikissa tapaturmissa. Turvallisuutta lisäävien varusteiden, kuten turvajalustinten ja turvaliivin laajempaa käyttöä voisi kuitenkin edistää. Tukes muistuttaa, että varusteet tulisi aina päivittää niiden vaurioituessa. Tukes ehdottaa myös äänieristettyjen korvahuppujen käyttöä herkillä hevosilla.
Ratsastuksen opetuksessa voisi korostaa entistä selkeämmin kehonhallinnan ja vammoja ehkäisevän oheisharjoittelun merkitystä osana ratsastusharjoittelua. Lisäksi tyypillisten tasapainon pettämiseen liittyvien tilanteiden, kuten vauhdin- ja suunnanmuutosten, harjoittelu tasapainon näkökulmasta voisi olla hyödyllistä. Tukes suosittelee myös ratsastajaa lämmittelemään ennen ratsastustuntia. Aktivoiva alkulämmittely ennen ratsastusta voi auttaa välttämään putoamisia. Lämmittelyssä kannattaa kiinnittää huomiota tasapainon ja kehonhallinnan kehittämiseen.
Tutkimuksen tausta
Palveluntarjoajien tulee ilmoittaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes) vakavista tapaturmista kuluttajaturvallisuuslain mukaisesti. Tukes tutki kaikki hevosen hoitoon ja ratsastamiseen liittyvät ilmoitetut tapaturmat vuosilta 2017–2021. Aineistossa oli mukana 136 onnettomuustapausta. Suurin osa aineiston onnettomuuksista tapahtui ratsastuskouluilla.
Tapaturmailmoitusten kuvauksiin perustuen selvitettiin, millaisella tallilla tapaturma oli tapahtunut, onnettomuuden ajankohta ja tapaturmaan johtaneet syyt. Lisäksi selvitettiin tapaturman aiheuttamat loukkaantumiset, huomioiden vamman vakavuus ja loukkaantunut ruumiinosa.
Lue lisää ratsastustapaturmien ennaltaehkäisystä ja katso muistilista harrastuksen turvallisuuden lisäämiseen ratsastajalle ja talliyrittäjälle.
Lähde: Turvallisuus- ja kemikaaliviraston raportti. Tapaturmat ratsastuspalveluissa vuosina 2017-2021.