Hyppää sisältöön

Uusi tutkimus: Kokemus peleissä tapahtuvista taklauksista ei vaikuta loukkaantumisriskiin nuorten jääkiekossa

Tuoreen kanadalaistutkimuksen mukaan nuorten pelaajien taklauskokemus ei ole yhteydessä loukkaantumisriskiin U15-ikäryhmässä, jossa taklaukset on sallittu. Loukkaantumisissa tai aivotärähdyksissä ei havaittu eroja pelaajilla, joilla ei ollut taklauskokemusta verrattuna pelaajiin, joilla oli taklaustilanteista joko yhden tai yli kahden vuoden kokemus.

Keskeiset tulokset

Kanadassa tehdyn tutkimuksen mukaan peleissä saadun taklauskokemuksen määrä ei vaikuta nuorten jääkiekkopelaajien loukkaantumisriskiin U15-ikäryhmässä, jossa taklaukset on sallittu.

Tutkimuksen tulokset eivät tue käsitystä siitä, että taklausten salliminen U13-ikäluokissa suojaisi pelaajia loukkaantumiselta U15-ikäluokassa. Tutkimusnäyttö on osoittanut, että taklausten kieltäminen U13-ikäluokissa vähentää kaikkien loukkaantumisten ja aivotärähdysten määrää huomattavasti, eikä kiellolla ole tahattomia negatiivisia vaikutuksia pelaajien vammariskiin seuraavassa ikäluokassa.

Tulokset

Kaikkien peleissä sattuneiden vammojen ilmaantuvuus ei eronnut verrattaessa pelaajia, joilla ei ollut taklauskokemusta pelaajiin, joilla oli yhden (vakioitu IRR=1,06; 95 % CI 0,77–1,45) tai yli kahden vuoden kokemus (vakioitu IRR=1,16; 95 % CI 0,74–1,84) peleistä, joissa taklaaminen oli sallittua. Myöskään aivotärähdysten ilmaantuvuuksissa ei havaittu eroja ryhmien välillä (1-vuoden kokemus: vakioitu IRR=0.92; 95% CI: 0.59–1.42; 2+-vuoden kokemus: vakioitu IRR=0,69; 95 % CI 0,38–1,25).

Kevyemmillä pelaajilla (<40 kg) loukkaantumisia oli enemmän kuin painavimmilla pelaajilla. Myös pelaajilla, jotka olivat loukkaantuneet aikaisemmin vuoden aikana, oli enemmän loukkaantumisia kuin pelaajilla, joilla ei ollut vuoden aikana aikaisempia loukkaantumisia.

Pään ja kasvojen alueelle kohdistui eniten vammoja taklauskokemuksesta riippumatta: 48 % vammoista kohdistui pään ja kasvojen alueelle pelaajilla ilman taklauskokemusta, 44 % vammoista pelaajilla vuoden taklaustilannekokemuksella ja 39 % vammoista pelaajilla, joilla oli yli kahden vuoden kokemus taklaustilanteista. Aivotärähdys oli yleisin vammatyyppi taklauskokemuksesta riippumatta: 47 % vammoista oli aivotärähdyksiä pelaajilla ilman taklauskokemusta, 44 % vammoista pelaajilla vuoden taklaustilannekokemuksella ja 39 % vammoista pelaajilla, joilla oli yli kahden vuoden kokemus.

Taustaa

Jääkiekko on suosittu laji nuorten keskuudessa Kanadassa, jossa alle 18-vuotiaiden rekisteröityjen pelaajien määrä oli vuonna 2018 yli 500 000 ja näistä yli 72 500 oli U15-ikäluokkaa (13–14-vuotiaita). Jääkiekkoilu on erinomainen liikuntamuoto, jolla on monia terveyshyötyjä. Jääkiekkoon liittyy suuri loukkaantumisriski ja se kuuluu kolmen eniten loukkaantumisia aiheuttavan lajiin joukkoon kanadalaisilla nuorilla.

Taklaamisella tarkoitetaan jääkiekossa pelaajan toiseen pelaajaan kohdistamaa tarkoituksenmukaista vartalokontaktia, jolla pyritään keskeyttämään hyökkäys tai saamaan kiekko pois vastustajalta. Nuorten jääkiekkosarjoissa, joissa taklaaminen on sallittua, vammoja on raportoitu tapahtuvan noin kahdeksan ja aivotärähdyksiä noin kolme tuhatta pelituntia kohden.

Tutkimuksissa havaittu korkea vammojen ilmaantuvuus nuorten jääkiekossa johti sääntömuutoksiin Kanadassa ja USA:ssa. Taklaukset kiellettiin U13-sarjoissa (11–12-vuotiaiden ikäryhmissä) kansallisella tasolla sekä alemmilla tasoilla myös 13–17-vuotiaiden ikäryhmissä. Taklausten kieltäminen U13-ikäryhmien otteluissa vähensi loukkaantumisia 50 % ja aivotärähdyksiä 64 %. Vastaavaa vammojen vähentymistä havaittiin kaikissa nuorten sarjoissa.

Taklausten kieltämistä on kritisoitu muun muassa väittämällä, että taklausten salliminen peleissä suojaisi pelaajia vammoilta myöhemmissä ikäryhmissä.

Taklausten kieltäminen laskee vammariskiä

Tässä kohorttitutkimuksessa kaikkien loukkaantumisten, yli seitsemän päivän poissaoloon johtaneiden vammojen, kaikkien aivotärähdyksen ja yli 10 päivän poissaoloon johtaneiden aivotärähdyksien määrät eivät eronneet merkittävästi niiden pelaajien välillä, joilla ei ollut taklauskokemusta verrattuna pelaajiin, joilla oli joko vuoden tai yli kahden vuoden kokemus taklauksista. Taklauskokemuksella ja vammojen tai aivotärähdysten välillä ei siis löydetty yhteyttä. Tulokset ovat saman suuntaiset aiemman kohorttitutkimuksen kanssa, jossa ei havaittu eroja yli 10 päivän poissaolon aiheuttaneiden kaikkien vammojen ja aivotärähdysten määrissä pelaajilla, joilla oli kahden vuoden kokemus taklaustilanteista verrattuna pelaajin, joilla ei ollut lainkaan taklauskokemusta.

Tutkimuksen tulokset eivät tue käsitystä siitä, että taklausten salliminen U13-ikäluokissa suojaisi pelaajia loukkaantumiselta U15-ikäluokassa. Tutkimusnäyttö on osoittanut, että taklausten kieltäminen U13-ikäluokissa vähentää kaikkien loukkaantumisten ja aivotärähdysten määrää huomattavasti, eikä kiellolla ole tahattomia negatiivisia vaikutuksia pelaajien vammariskiin seuraavassa ikäluokassa.

Tutkimuksen menetelmät

Pitkittäistutkimuksessa seurattiin U15-sarjan jääkiekkoilijoita viiden kauden (2013/14–2017/18) ajan Kanadan liigoissa, joissa taklaaminen on sallittua. Tutkimuksessa verrattiin vammojen ja aivotärähdysten määrää 13–14-vuotiailla jääkiekkoilijoilla, joilla oli vaihteleva määrä kokemusta otteluissa sallituista taklauksista vuosissa mitattuna.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 1647 pelaajaa. Pelaajat jaettiin kolmeen ryhmään sen perusteella, kuinka monta vuotta he olivat pelanneet sarjoissa, joissa taklaaminen oli sallittua. Ryhmät olivat: ei-taklauskokemusta (pelaajat olivat vasta siirtyneet sarjaan, jossa taklaaminen oli sallittua, 577 pelaajaa), yhden vuoden taklauskokemus (651 pelaajaa) ja vähintään kahden vuoden taklauskokemus (634 pelaajaa).

Pelaajille sattuneet vammat raportoitiin joukkueiden ilmoitusten perusteella. Kaikki jääkiekossa sattuneet vammat, jotka johtivat lääkärillä käyntiin ja/tai aiheuttivat poissaoloa täysipainoisesta harjoittelusta/ottelusta kerättiin.

Pelaajien luokittelu kolmeen ryhmään taklauskokemuksen perusteella ei ottanut huomioon yksittäisen pelaajan antaminen/vastaanottamien taklausten määrää. Tulevissa tutkimuksissa taklausten määrä tulisi ottaa huomioon. Tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita vain peleissä aiheutuneista vammoista ja aivotärähdyksistä ja sääntömuutoksen vaikutuksesta niihin, eikä tutkimus huomioinut harjoittelussa sattuneita vammoja tai altistumisen määrää. Lisää tietoa tutkimuksen laadusta ja tulosten tulkinnan rajoitteista löytyy ilmaiseksi luettavissa olevasta tutkimusartikkelista.

Lisätietoa pään ja kasvojen alueen vammoista ja aivotärähdyksistä

Alkuperäisjulkaisu

Eliason P, Hagel B, Palacios-Derflingher L, Warriyar V, Bonfield S, Black A, Babul S, Mrazik M, Lebrun C, Emery C. No association found between body checking experience and injury or concussion rates in adolescent ice hockey players. Br J Sports Med 2022, epub ahead of print: doi:10.1136/bjsports-2021-104691.

Referoija: Mari Leppänen, TtT, dosentti

Jaa: