Tampereen Urheilulääkäriasemalla tehty tapaustutkimus tuo lisää tietoa nilkan nyrjähdykseen liittyvästä vammamekanismista.
Tutkimuksessa havaittiin huomattavia eroja nilkan periksi antamiseen johtaneessa suunnanmuutoksessa ja kahdessa normaalissa suunnanmuutoksessa. Tutkimuksella saatujen tietojen perusteella ymmärretään paremmin nilkan nyrjähdyksiin mahdollisesti liittyvää vammamekanismia.
Nilkan nyrjähdys on yleinen urheiluvamma, sillä noin 60 % kaikista urheiluvammoista on nilkan nyrjähdyksiä. Nilkan nyrjähdyksellä tarkoitetaan nilkan nivelsiteiden ylivenyttymistä tai repeytymistä. Tyypillisin nyrjähdysvamma kohdistuu nilkan ulkosyrjän nivelsiteisiin.
Nilkan nyrjähdystä lievempi tapahtuma on nilkan periksi antaminen. Periksi antamisella tarkoitetaan hallitsematonta jalkaterän inversiosuuntaista liikettä eli sisäänpäin kääntymistä, jossa kuitenkaan varsinaista nilkan ulkositeiden äkillistä nyrjähdysvammaa ei synny. Nilkan periksi antamiset aiheutuvat usein kävely- tai juoksuaskeleen kontaktivaiheen alussa. Periksi antamiset, kuten nilkan nyrjähdyksetkin, ovat usein toistuvia ja voivat aiheuttaa kroonista nilkan epävakautta. Nilkan nyrjähdyksen vammamekanismista on toistaiseksi vain vähän tutkimuksia.
Tässä Tampereen Urheilulääkäriaseman tutkimuksessa selvitettiin nilkan periksi antamisen kinetiikkaa ja kinematiikkaa. Tapaustutkimuksen kohteena oli 18-vuotias naisjääkiekkoilija, jolla ei ollut aikaisempia nilkkavammoja. Urheilija osallistui Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys -tutkimuksen osana tehtyihin tutkimusmittauksiin, joihin kuului pelinomainen 180 asteen suunnanmuutos juosten 3D-liikeanalyysilaboratoriossa. Tutkittava teki kolme suoritusta, joista yhdessä hänelle sattui oikean nilkan periksi antaminen (Kuva 1). Tapahtuma oli vakavuudeltaan lievä. Urheilija ei käynyt tapahtuman vuoksi lääkärissä eikä nilkan periksi antaminen aiheuttanut poissaoloa urheilusta. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa tapahtumasta käytetään nimitystä nilkan periksi antaminen, ei nilkan nyrjähdys.
Tulokset
Tapaturmasuorituksessa oikean nilkan plantaarifleksiokulma oli kontrollisuorituksia suurempi askelkontaktin alusta kontaktin loppuun asti. Kontrollisuorituksissa havaittiin kontaktihetkellä nilkan dorsifleksio (2 ja 4 astetta), kun taas tapaturmasuorituksessa nilkka oli kontaktihetkellä plantaarifleksiossa (11 astetta). Tapaturmasuorituksessa nähtiin jalkaterän voimakas sisäänpäin kääntyminen eli inversio (22 astetta), kun taas kontrollisuorituksissa inversion sijaan jalkaterä oli lievästi ulospäin kääntyneenä koko suorituksen ajan. Vastaavasti tapaturmasuorituksessa nähtiin voimakasta nilkan sisäkiertoa ja kontrollisuorituksissa ulkokiertoa (Kuva 2).
Tapaturmasuorituksessa polven fleksiokulma oli kontrollisuorituksia suurempi (40 astetta vs. 14 ja 15 astetta). Reaktiovoimat sekä nilkan inversio- ja rotaatiomomentit olivat periksi antamistapahtumassa kontrollitapahtumia pienemmät.
Lähestymisnopeuksissa ei ollut eroa suoritusten välillä (2,6 m/s vs. 2,3 ja 2,6 m/s kontrollisuorituksissa). Massakeskipisteen etäisyys jalasta oli tapaturmasuorituksessa 52 cm ja askelpituus 51 cm, kun taas kontrollisuorituksessa nämä olivat suuremmat (kontrolli 1: 59 cm ja 59 cm, kontrolli 2: 61 cm ja 65 cm). Lantion horisontaalikulma kontaktin alussa oli -36 astetta tapaturmasuorituksessa ja -13 ja -22 astetta kontrollisuorituksissa.
Johtopäätökset
Tutkimuksessa havaittiin huomattavia eroja nilkan ja polven nivelkulmissa ja -momenteissa, reaktiovoimissa, lantion asennossa, massakeskipisteen etäisyydessä ja askelpituudessa tapaturmasuorituksen ja kontrollisuoritusten välillä 180 asteen suunnanmuutoksessa. Näiden perusteella vaikuttaisi siltä, että tapaturmasuorituksessa suunnanmuutokseen valmistautuminen häiriintyi mahdollisesti jalan tarttumisesta alustaan, mikä saattoi edesauttaa tapahtuman syntymistä.
Vammamekanismien selvittäminen ja ymmärtäminen on tärkeä osa urheiluvammojen ehkäisyä. Tämä tutkimus auttaa erottamaan nilkan normaalin liikemallin liikkeistä, jotka mahdollisesti lisäävät nilkan nyrjähdyksen riskiä nopeissa suunnanmuutostilanteissa.
Infograafi (pdf)
Lisätietoa nilkkavammoista löydät Nilkka-osiosta.
Alkuperäisjulkaisu: Chin M, Leppänen M, Kulmala J-P, Vasankari T, Parkkari J, Pasanen K. A 3D Motion Capture Analysis Of A Giving-way Ankle Episode During A 180-Degree Pivot Turn: A Case Report. J Biomech 2021 https://doi.org/10.1016/j.jbiomech.2021.110318