Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että hyvä fyysinen suorituskyky lajille ominaisilla testeillä mitattuna oli yhteydessä korkeampaan vammojen ilmaantuvuuteen 9‒14-vuotiailla jalkapalloilijoilla. Myös vammoista aiheutunut haitta, etenkin rasitusvammojen osalta, oli suurempi hyväkuntoisilla pelaajilla keskivertopelaajiin verrattuna, selviää Tampereen urheilulääkäriaseman ja UKK-instituutin tutkimuksesta.
Tutkimuksen tausta
Jalkapallo on harrastajamäärillä mitattuna maailman suosituin urheilulaji. Jalkapallo on suosittu laji myös Suomessa etenkin lasten ja nuorten keskuudessa. Jalkapallon harrastamisella nuoruudessa on tutkittuja ja monipuolisia terveyshyötyjä, sillä se muun muassa kehittää kestävyyskuntoa, motorisia taitoja ja itsetuntoa sekä kannustaa fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan aikuisena. Valitettavasti jalkapallon harrastamiseen liittyy kohonnut urheiluvammojen riski ja monet nuoret lopettavat aktiivisen pelaamiseen toistuvien tai vakavien vammojen seurauksena.
Aikaisemmissa tutkimuksissa raportoimme, että jalkapalloon liittyvät äkilliset ja rasitusvammat ovat valitettavan yleisiä jo alle 14-vuotiailla pelaajilla. Kansainvälisten tutkimusten mukaan vammariski kasvaa edelleen murrosiän myötä. Toistuvilla ja vakavilla vammoilla tiedetään olevan pitkäaikaishaittavaikutuksia nuorille urheilijoille. Vammoille altistavat tekijät tulisi pyrkiä selvittämään ja vammojen ehkäisyä tehostamaan nuorilla urheilijoilla sekä urheilumenestyksen että pelaajien tulevien vuosien toimintakyvyn ja terveyden vuoksi.
Jalkapallo on fyysisesti monipuolinen laji, jossa vaaditaan nopeutta, ketteryyttä, voimaa, kestävyyttä ja taito-ominaisuuksia. Fyysisen kunnon yhteyttä pelaajien loukkaantumisriskiin on toistaiseksi tutkittu vain vähän ja alle 14-vuotiailla jalkapalloilijoilla ei juuri ollenkaan. Aikaisempien tutkimusten mukaan hyvä kestävyyskunto saattaisi suojata lapsia ja nuoria urheiluvammoilta, mutta jalkapallossa tehdyssä tutkimuksessa suojaavaa vaikutusta ei havaittu 12‒18-vuotiailla pelaajilla. Hyvät lajitaidot omaavien nuorten jalkapalloilijoiden on sen sijaan yhdessä tutkimuksessa osoitettu olevan muita suuremmassa loukkaantumisriskissä.
Tutkimuksen tarkoitus ja menetelmät
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko fyysinen suorituskyky yhteydessä vammariskiin 9–14-vuotiailla jalkapallon harrastajilla. Nyt julkaistu tutkimus on osa UKK-instituutin Terve Futaaja -tutkimusta, jossa tutkittiin yli 1400 nuoren jalkapalloilijoiden vammojen yleisyyttä, riskitekijöitä ja ennaltaehkäisyä.
Tutkimukseen osallistui 447 nuorta pelaajaa (359 poikaa ja 88 tyttöä, keski-ikä 11,6 vuotta). Pelaajat osallistuivat Sami Hyypiä Akatemian leirien yhteydessä tehtyihin fyysisen kunnon ja lajitaitojen testeihin syksyn 2014 aikana. Pelaajien fyysistä kuntoa mitattiin seuraavilla testeillä: 5-loikka, esikevennyshyppy, 30 m nopeusjuoksu, YoYo taso 1 (ns. piip-testi) sekä jalkapalloilijoiden ketteryyttä arvioiva kahdeksikkotesti. Pelaajien lajitaitoja mitattiin pallon kanssa tehtävillä syöttö- ja pujottelutesteillä. Fyysisen kunnon testeistä ja lajitaitotesteistä muodostettiin erikseen summamuuttujat, joiden perusteella pelaajat jaettiin ikä ja sukupuoli huomioiden hyväkuntoisten ja heikkokuntoisten sekä taitavien ja vähemmän taitavien neljänneksiin, jonka jälkeen näitä ryhmiä verrattiin muihin eli keskitasolla suoriutuneisiin pelaajiin.
Pelaajille sattuneita urheiluvammoja ja joukkueiden harjoittelu- ja pelimääriä seurattiin viikoittaisilla kyselyillä yhteensä 20 viikon ajan (tammi‒kesäkuu 2015). Seurannan aikana rekisteröitiin 565 vammaa, joista 264 oli äkillisiä vammoja ja 301 rasitusvammoja.
Suorituskyvyn yhteys vammojen ilmaantuvuuteen
Fyysisen kunnon testeissä heikosti suoriutuneiden pelaajien vammariski ei eronnut keskimääräisesti testistä suoriutuneiden vammariskistä. Heikko kunto ei siis ollut yhteydessä loukkaantumisriskiin. Sen sijaan hyvä fyysinen kunto osoittautui vammojen riskitekijäksi. Hyvin testeistä suoriutuneilla pelaajilla oli 1.3-kertaa korkeampi vammojen ilmaantuvuus keskivertopelaajiin verrattuna. Sama tulos havaittiin myös pojilla, mutta ei tytöillä. Hyväkuntoiset pelaajat kokivat myös enemmän rasitusvammoista aiheutunutta haittaa. Lisäksi äkillisistä vammoista aiheutuneiden poissaolopäivien lukumäärä oli hieman suurempi hyväkuntoisilla muihin verrattuna, joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Nopeimmat pelaajat loukkaantuvat useammin
Yksittäisistä testeistä yhteyksiä löydettiin nopeuden, kestävyyden ja räjähtävän voiman testeissä. Nopeimmilla pelaajilla kaikkien vammojen ilmaantuvuus oli 1.5-kertainen keskivertopelaajiin verrattuna. Nopeimmilla pelaajilla havaittiin eniten sekä kaikkia vammoja, rasitusvammoja että merkittävää haittaa aiheuttaneita äkillisiä ja rasitusvammoja.
Hyvä suoritus esikevennyshypyssä oli yhteydessä 1.6-kertaa suurempaan merkittävää haittaa aiheuttaneiden vammojen ilmaantuvuuteen ja hyvä kestävyyskunto 1.3-kertaa suurempaan kaikkien vammojen ilmaantuvuuteen.
Lajitaidoissa ei havaittu yhteyttä loukkaantumisriskiin. Yksittäisistä lajitaitotesteistä heikko suoritus pujottelutestissä oli yhteydessä alhaisempaan rasitusvammojen ilmaantuvuuteen ja alhaisempaan merkittävien vammojen ilmaantuvuuteen.
Hyvä suorituskyky altistaa peleissä sattuville vammoille ja rasitusvammoille
Yhteenvetona voidaan todeta, että hyvä fyysinen kunto oli yhteydessä korkeampaan vammojen ilmaantuvuuteen 9‒14-vuotiailla jalkapalloilijoilla. Myös vammoista aiheutunut haitta, etenkin rasitusvammojen osalta, oli suurempi hyväkuntoisilla pelaajilla keskivertopelaajiin verrattuna. Tutkimuksen perusteella lasten jalkapallossa vammariski vaikuttaisi olevan suurin hyvän fyysisen suorituskyvyn omaavilla pelaajilla. Lajitaito ei sen sijaan ollut yhteydessä vammariskiin.
Hyväkuntoisten pelaajien suurentunutta loukkaantumisriskiä voidaan selittää monilla tekijöillä. Hyvän suorituskyvyn omaavat pelaajat ovat todennäköisesti muita enemmän mukana pelitilanteissa, heillä saattaa olla fyysisempi pelityyli ja he myös altistuvat muita enemmän taklauksille ja rikkeille. Nämä tekijät lisäävät etenkin äkillisten vammojen riskiä. Hyväkuntoiset pelaajat myös todennäköisesti harjoittelevat hieman muita enemmän ja suureen harjoituskuormitukseen liittyy erityisesti kasvuikäisille tyypillisten rasitusvammojen suurentunut riski.
Tutkimuksessa on heikkouksia, jotka kannattaa huomioida tuloksia tulkittaessa. Yksilöllisen altistuksen kerääminen ei ollut mahdollista, joten analyysit vakioitiin joukkuealtistuksella. Vaikka joukkuealtistuksessa ei havaittu merkitseviä eroja hyvä- ja heikkokuntoisten välillä, on mahdollista, että hyväkuntoiset pelaajat harjoittelivat itsenäisesti enemmän ja saivat enemmän peliaikaa heikkokuntoisiin verrattuna. Analyyseissa hyväkuntoisia verrattiin kuitenkin keskivertopelaajiin, joten todelliset yksilöllisen altistuksen erot eivät todennäköisesti olleet suuria.
Toinen mahdollisesti vaikuttava tekijä, jota tutkimuksessa ei voitu vakioida, oli pelaajien puberteetin ja siihen liittyvän nopean kasvun vaihe ja näiden ajoittuminen. Pelaajilla, joilla puberteetti tapahtuu muita varhaisemmin, voi olla fyysisen kehittymisen tuomaa etua suorituskyvyssä, mikä taas mahdollisesti vaikuttaa heidän saamansa peliajan määrään ja siten mahdollisesti lisää altistumista. Lisäksi puberteettiin liittyvä nopean kasvun vaihe tuo usein mukanaan hetkellisiä kehonhallinnan vaikeuksia ja liikkuvuuden haasteita, mitkä osaltaan saattavat myös selittää vammariskiä. Koska tutkimuksessa ei tarkasteltu lihasvoiman, tasapainon tai liikehallinnan yhteyttä, emme tällä hetkellä tiedä, oliko hyväkuntoisilla pelaajilla heikkouksia liikekontrollissa. Hyvä fyysinen suorituskyky ei automaattisesti tarkoita hyvää liikehallintaa nopeissa pelitilanteissa.
Ehkäise vammat ja pidä parhaat pelaajat pelissä
Tutkimus osoitti, että hyvä fyysinen suorituskyky ei yksistään suojaa nuoria pelaajia loukkaantumisilta jalkapallossa ja saattaa jopa lisätä heidän vammariskiään. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoiva harjoittelu tutkitusti vähentää lasten ja nuorten jalkapallossa sattuvia vammoja ja on tärkeää myös kaikista hyväkuntoisimmille pelaajille.
Valmentajien suositellaan kiinnittävän erityistä huomioita hyvän fyysisen suorituskyvyn omaavien pelaajien harjoitus- ja pelikuormitukseen sekä heidän kokonaiskuormitukseen myös joukkueharjoittelun ja lajin ulkopuolella. Hyvä kuormituksen hallinta ja tehokas vammojen ehkäisy on tärkeää, jotta lupaavat ja parhaat nuoret pelaajat pysyvät terveinä ja mukana lajissa aikuisuuteen asti.
Lisää tietoa aiheesta
Katso lasten jalkapallovammojen ehkäisyyn liittyvä webinaari.
Kirjoittaja: Mari Leppänen, tutkimus- ja kehittämisjohtaja
Alkuperäisjulkaisu: Leppänen M, Uotila A, Tokola K, Forsman-Lampinen H, Kujala UM, Parkkari J, Kannus P, Pasanen K, Vasankari T. Players with high physical fitness are at greater risk of injury in youth football. Scand J Med Sci Sport Exerc 2022