Naisten ja tyttöjen määrä urheilun parissa on kasvanut, kuten myös sen mukanaan tuomat sosiaaliset ja terveydelliset hyödyt. Samaan aikaan naisten ja tyttöjen urheiluvammat ovat yleistyneet. Kansainvälisen olympiakomitean työryhmän laatima konsensuslausunto tarjoaa näyttöön perustuvia suosituksia nais- ja tyttöurheilijoiden vammojen ennaltaehkäisyyn.
Konsensuslausunto pohjautuu urheiluvammoja ja niiden ennaltaehkäisyä käsitteleviin katsauksiin ja meta-analyyseihin. Lisäksi tukena on hyödynnetty asiantuntijoiden mielipiteitä ja kokemuksia naisurheilijoiden vammoihin vaikuttavista riskitekijöistä. Vammojen ehkäisyn suositukset on laadittu naisurheilijoiden tarpeet huomioiden, jotta ne olisivat mahdollisimman vaikuttavia ja käytäntöön sovellettavia. Suositukset on esitelty tarkemmin Terve urheilijan Urheiluvammojen ehkäisyn erityispiirteet naisurheilijoilla -sivulla.
Säännöillä ja suojavarusteilla suuri vaikutus urheilijoiden turvallisuuteen
Säännöt ja linjaukset vammojen ehkäisyssä koskevat erityisesti urheiluorganisaatioita, joiden tehtävänä on ohjata urheilijoita, valmentajia ja tuomareita toimimaan turvallisuutta edistävällä tavalla. Säännöillä ja linjauksilla pyritään lisäämään turvallisuutta erityisesti kontaktilajeissa ja niille tyypillisissä kontaktitilanteissa. Suojavarusteilla pystytään ehkäisemään vammoja yksilötasolla, joskin suositukset suojavarusteiden käyttöön eroavat eri kehonosittain.
Hermo-lihasjärjestelmää aktivoiva alkuverryttely ehkäisee tehokkaasti vammoja
Hermo-lihasjärjestelmää aktivoivalla alkuverryttelyllä voidaan ehkäistä sekä ensimmäisiä että toistuvia alaraajavammoja. Nykyinen tutkimusnäyttö viittaa myös siihen, että vastaavanlainen harjoittelu vähentää yläraajavammoja tietyissä riskialtteissa lajeissa. Lisäksi tällainen harjoittelu saattaa vähentää aivotärähdysten riskiä. Riskilajeissa kontaktitilanteiden harjoitteluun on syytä kiinnittää huomiota päävammojen ehkäisemiseksi. Vähimmäismäärä vammoja ehkäisevälle harjoittelulle on 10 minuuttia kerrallaan kahdesti viikossa.
Vammojen riskitekijöihin voidaan vaikuttaa harjoittelulla
Urheiluvammojen taustalla on useita riskitekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa. Alhainen energiansaatavuus on yhteydessä rasitusperäisiin luuston rasitusvammoihin, ja naisurheilijoiden kanssa toimivilta vaaditaankin erityistä huomiota ja kykyä tunnistaa tämä riskitekijä.
Urheilijan lajista ja tasosta riippumatta äkilliset muutokset harjoitus- ja kilpailukuormituksessa, varhainen erikoistumisen yhteen lajiin sekä lihasvoiman ja -hallinnan puutteet voivat vaikuttaa vammariskiin. Monen riskitekijän yhteys vammoihin on kuitenkin vielä epäselvä. Lisää tutkimustietoa tarvitaan, jotta voidaan laatia spesifejä ohjelmia vammojen ennaltaehkäisyyn.
Urheiluvammojen ehkäisy on toimijoiden yhteistyötä
Kaikki urheiluun osallistuvat toimijat tulisi saada mukaan urheiluvammojen ehkäisyn suunnitteluun ja toteutukseen. Näitä toimijoita ovat esimerkiksi valmentajat, huoltajat, terveydenhuollon ammattilaiset, urheiluseurojen ja järjestöjen työntekijät ja päättäjät sekä tutkijat. Kun vammojen ennaltaehkäisystrategioiden taustalla on ammattilaisia usealta taholta, on helpompaa räätälöidä näyttöön perustuvia ehkäisyohjelmia eri lajeihin ja naisurheilijoille soveltuviksi. Suositeltavaa on, että vammoja ehkäisevä harjoittelu aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa urheilu-uraa, urheilijan ikä ja taitotaso huomioiden, jotta siitä kehittyisi läpi uran kestävä rutiini.
Menestyksekäs vammojen ehkäisyohjelmien toteutus vaatii osaamista, motivaatiota ja itseluottamusta. Valmentajien kouluttaminen on erityisen tärkeää ja heidän osaamistaan tulisi edistää vammojen ehkäisyyn paneutuneiden ammattilaisten toimesta. Järjestöt, lajiliitot ja seurat pystyvät omalla toiminnallaan tukemaan vammojen ehkäisyä esimerkiksi määrittämällä suojavarusteiden käyttöä koskevia sääntöjä tai linjauksia sekä tarjoamalla koulutusta ja resursseja vammojen ehkäisyä tukevaan toimintaan.
Turvallinen ja urheilijakeskeinen ilmapiiri luo hyvän pohjan vammojen ehkäisylle
Jokaisen urheilijan tulisi tuntea olonsa turvalliseksi ilman kehon arvostelua tai ulkonäköpaineita. Urheilussa tulisi kiinnittää huomiota naisten ja tyttöjen terveyteen vaikuttaviin tekijöihin, kuten kuukautisiin ja luuston terveyteen. Hyväksyvässä ilmapiirissä urheilijoiden on helpompi uskaltaa keskustella terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista.
Vammojen ehkäisyä tukevat toimintatavat eivät voi toimia, jos naisurheilijoilla ei ole pääsyä heidän terveyttään ja suorituskykyään tukeviin resursseihin, tietoon ja harjoittelu- ja kilpailuympäristöihin. Naisten urheiluun tulee kohdentaa riittävästi rahoitusta, tukitoimia ja tutkimusta, ja naisurheilijoille tulee turvata laadukkaat harjoitusolosuhteet. Lisäksi urheiluun tarvitaan lisää naisia esimerkiksi valmennustehtäviin ja taustajoukkoihin. On tärkeää levittää tutkittua tietoa naisten urheilun erityispiirteistä ja puuttua vanhoihin myytteihin, jotka voivat elää vielä sitkeästi käytännössä.
Yhteenveto
Menestyksekäs naisurheilijoiden vammojen ehkäisy vaatii panostusta kaikilta urheilun parissa toimivilta tahoilta. On tärkeää luoda turvallinen ympäristö, jossa urheilijat uskaltavat avoimesti keskustella terveyteen liittyvistä asioista.
Urheilijoiden ja valmentajien on tärkeää huolehtia kokonaiskuormituksen hallinnasta sekä riittävästä energiansaannista. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoiva alkuverryttely on tehokasta ehkäisemään vammoja ja sitä tulisikin toteuttaa urheilulajista tai urheilijan tasosta riippumatta vähintään kahdesti viikossa vähintään kymmenen minuutin ajan kerrallaan.
Tiivistelmän laatija:
Reetta Sainiola, ft, TtM-opiskelija, Jyväskylän yliopisto
Alkuperäisjulkaisu:
Crossley KM, Whittaker JL, Patterson B, et al. Female, woman and/or girl Athlete Injury pRevention (FAIR) practical recommendations: International Olympic Committee (IOC) consensus meeting held in Lausanne, Switzerland, 2025. Br J Sports Med 2025;59:1546–1559.
Lue myös
Mihin vammoja ehkäisevän harjoittelun tehokkuus perustuu?
Artikkelikuva: Canva